Olen jo pitkään ollut kiinnostunut erilaisista urheiluvalmennukseen liittyvistä asioista ja tykkään katsella esimerkiksi lehdistä erilaisia harjoitusohjelmia ja rytmityksiä (ja ihmetellä välillä hyvinkin erikoiselta näyttäviä juttuja) sekä toisaalta myös lueskella kaikenlaisia urheiluvalmennukseen liittyviä kirjoja. Ajoittain harmittelen kovasti sitä, etten aikanaan hakeutunut Jyväskylään liikuntatieteelliseen opiskelemaan valmennus- ja testausoppia, vaikka mieli olisi tehnyt, mutta pääosan ajasta olen tyytyväinen nykyiseen “ura”valintaani opiskeluiden osalta ja luen sivistän itseäni mieluummin vain harrastuksena valmennuksellisten asioiden parissa.
Toiveenani olisi, että “joskus sitten isona” voisin vaikkapa oman työn ohessa ohjata jonkinlaista junioriurheilijoiden ryhmää. Ainakin olen käynyt itse niin monessa sudenkuopassa, että jos ei virallista koulutusta olekaan, niin ainakin kokemusta siitä, mitä ei kannata tehdä, löytyy kyllä. Ja kokemusta, erityisesti tietysti positiivista ja iloista sellaista, aion tosin hankkia vielä monen monta vuotta lisää itse urheilemalla ja muiden asioiden aika seuraa sitten tulevaisuudessa, mahdollisesti vaikkapa omien lasten kanssa.
Kiinnostukseni osana myös oma harjoitusohjelmani pääsee analysoinnin kohteeksi aina, kun se uunituoreena kilahtaa sähköpostiini. Olen itseäni kohtaan melko raaka ja tykkään harjoittelusta. Tunnen myös itseni niin hyvin, että tiedän, että mikäli koittaisin selviytyä omin neuvoineni, veisin itseni täyteen tuhoon harjoittelemalla ihan liikaa. Olen niin impulsiivinen, että tekisin yhtenä päivänä kaikkea ja paljon, seuraavana päivänä vielä enemmän, enkä osaisi nähdä kokonaisuutta kaikelta suuruudenhulluudeltani. Onneksi minua paperilta ja tietokoneen ruudulta tuijottava ohjelma on tarkasti mietitty myös pidemmällä aikajänteellä ja rytmitetty järkevästi niin jokaisen viikon, kuukauden kuin vuodenkin tasolla. Itsensä kanssa tulee helposti sokeaksi, niin on hyvä, että ympärillä on ihmisiä, jotka näkevät asiat paremmin ja selkeämmin.
Kuitenkin, koko tämä kirjoitus kumpuaa niinkin jännittävästä asiasta kuin ensimmäisen itsemuotoilemani harjoitusohjelman laatimisesta ja lähettämisestä sähköpostitse eräälle innokkaalle liikunnan harrastajalle. Minusta on hauska miettiä toiselle harjoituksia ja hieman myös viikkorytmitystä, vaikkakin ainakin alkuun ohjelma on ennemminkin päivien osalta suuntaa antava viikon treenien listaus, kun kyseessä on tavallinen työssäkäyvä kuntoilija, joka tykkää juoksennella, käydä jumpissa ja spinningissä. Ehkäpä kesällä voin sitten iloisena lukea jonkin juoksutapahtuman tuloslistasta tutun nimen hienon ajan edessä ja ainakin minulla on hirmujännittävää ohjelmia pohtiessa. Salaiseen vihkooni on myös laadittu useita harjoitusohjelmia mielikuvitusliikkujille, koekaniiniksi olen kaavaillut mm. isääni. Tekee hyvää astua hetkeksi pois omasta urheilijan kuplasta ja lähestyä koko liikkumista ihan eri suunnasta.
Oikean urheiluvalmennuksen (ja erityisesti oman harjoitteluni suunnittelun) jätän siis yhä kiltisti niille, jotka asian taitavat, kuten vaikkapa omalle valmentajalleni. Mutta samalla tavalla kuin jokaisena työpäivänäni Intersportissa koetan saada asiakkaille välitettyä liikunnan iloa ja jollakin tavalla parannettua niitä kokemuksia, joita he liikkuessaan keräävät, koen että tekemällä kaverille treenimotivaatiota piristävän ohjelman, saan tämän mahdollisesti iloitsemaan viikoittaisista liikuntakerroistaan edes pikkiriikkisen enemmän. Ehkäpä siis “sitten isona” minulle se unelmien työpaikka olisi sellainen, jossa saisin jollakin tasolla olla tsemppaamassa ihmisiä liikkumaan ja toisaalta nauttimaan liikkumisesta. Onko se työ sitten edelleen urheilukaupassa, jossakin urheilujärjestössä vai kenties jossakin ihan muualla tuputtamassa näyttöpäätteen edessä kyyhöttäville työkavereille taukojumppaa, sitä en tiedä, mutta aion ehkä seuraavaksi klikkautua amazoniin bongailemaan lisää urheilukirjoja. Niistä saa nimittäin myös sitä mukavaa lisämotivaatiota lähteä lenkille myös sinä päivänä, kun taivaalta sataa jalkarättejä ja väsyttää mukakovasti.
Suosittelen.
P.S. Muutamia melko mystisiä pt-tapaamisia erinäisillä kuntosaleilla sivusta (kauhistuneena) seuranneena antaisin kaikille teille mahdollisesti pt:n hankkimista pohtineille vinkin: Ota ensin kunnolla selvää, minkälaisen tyypin ohjeistukseen olet suuntaamassa! Ne parhaimmat tyypit harvoin työskentelevät saliketjujen palkkalistoilla, vaan löytyvät ennemminkin muista ympäristöistä. Pelkän neljä viikonloppua sisältäneen 2000e hintaisen pt-kurssin käyminen ei tee kenestäkään valmennusgurua, varsinkin kun monen tausta on tyyliä “olen käynyt jumpassa neljä kertaa viikossa viimeiset kymmenen vuotta ja nyt haluan vaihtaa uraa toimistotöistä sporttisiin hommiin”.
Toki niistä saliketjujen pt:eistäkin löytyy joukosta helmiä, mutta tarkkana on syytä olla. Se mahdollinen muutaman kympin ekstrasatsaus oikeasti osaavaan valmentajaan/personal traineriin kannattaa, jos muutenkin on jo uhraamassa pennosiaan tavoitteellisen liikkumisen hyväksi. Ansioluettelossa saisi mieluusti lukea muuta(kin) kuin kuntosaliohjaajakurssi ja jonkin rahastusfirman pt-sertifikaatti. Pahitteeksi ei ainakaan ole kokemus (joko valmennuksellinen tai itse urheiltu) siinä lajissa tai asiassa, joka on omakin tavoitteesi tai kiinnostuksen kohteesi. Ei ole siis ihan sattumaa, että itse klikkauduin Aquaplussan sivuille siinä hetkessä, kun olin päättänyt vihdoin kokeilla triathlonia.. ja kuinkas kävikään 
Tiedätkö, monet urheiluseurat ottaisivat varmasti kiljuvasti vastan innostuneen ja aktiivisen uuden valmentajat. Valmentajista on aina pulaa, ja melko harva valmentajaksi tituleerattu tekee sitä päivätyönään tai on ammattilainen asiassa. Toki heitäkin on, mutta jos haluaa valmentaa “harrastuksena” ja kokeilla millaista se on, suosittelen hakeutumaan johonkin seuraan. Meilläkin tarvitaan jatkuvasti uusia valmentajia ja moni aloitteleva valmentaja on joko harrastanut lajia tai on pelaajien vanhempi.
)
Ehkä sun ajatus on enempi siellä ammattivalmentamisen puolella mutta jos haluaa edes vähän nähdä sitä maailmaa, niin seuraan vaan
Ja mitä tuohon p.s-kirjoitukseen tulee, niin näinhän se on melko monessakin ammatissa. Ne, jotka tekevät hommaa intohimosta, erottuu. Olkoonkin sitten tehneet alaan liittyviä hommia puolet elämästään tai innostuneet myöhemmin, jälkimmäisessä joutunee vaan tekemään enempi hommia. Mutta kun on innostunut ja halukas, sen tekee
ihan vaikka harrastuksena.
Millaisia treeniohjelmia sä haluaisit tehdä? Tee mulle joku triathlonohjelma
. Sulla on kuitenkin urheilijakokemusta ja mä meen enempi tuntuman ja oman koulutuksen + lukemisteni mukaan. Tai tee vaikka yleisempi postaus siitä, miten aloittaisit triathlonin treenaamisen, ja miten treenaisit aloittelijana, ihan kohtuullisen peruskunnon omaavana (joka tähtää sille miniminitriathlonille, heh).
Kiitos pitkästä kommentista ja hyvistä ajatuksista, joita nostit esille ja etenkin tuon innostuksen mainitsemisesta, jonka avulla täysin “maallikkokin” voi kehittyä varmasti urheilun ja valmennuksen asiantuntijaksi. Valitettavasti vain liian usein näkee niitä personal trainereita, joiden kiinnostus on ollut tasan saada kurssi läpi ja työpaikka joltain hienostosalilta, missä voi sitten tehdä hienoja “kiinteytysohjelmia” pullukoille hienostorouville – eli kaiketi se on juuri tuo intohimo ja tietty aito kiinnostus asiaan, joka puuttuu. Ja sama näkyy toki kaikissa ammattiryhmissä, joitakin homma kiinnostaa aidosti, toisille se työ on vain välttämätön paha.
Ja kiitos myös juttuvinkistä. Yritän tehdä ainakin jonkinlaisen omaan aloittelijan kokemukseen perustuvan postauksen triathlonin aloittamisesta ja siihen liittyvistä jutuista