Vuosi 2011: ensimmäinen kolmannes

Vuoden viimeistä päivää viedään ja ehkäpä voisi vilkaista niin monen muun blogittelijan tavoin taaksepäin menneisiin 12 kuukauteen. Kohta alkavien töiden vuoksi pysytellään aluksi vuoden ensimmäisessä kolmanneksessa.

Tammikuussa

– nautittiin hyvin lumisista ja kylmistä talvipäivistä

– osallistuin maakuntaviestiinja hiihdin erittäin hyvin, vaikka vielä pari kuukautta aiemmin harjoittelin kävelemään uudestaan. Kisapäivä aiheutti roppakaupalla onnenkyyneleitä ja ennen kaikkea uskon siihen, että pystyn sittenkin vielä urheilemaan

Helmikuussa

– vierailtiin Chebicillä ja tilattiin pieni mittojen mukaan tehty maantiekiituri

– nautittiin edelleen kylmistä ja lumisista talvikeleistä, pääasiassa hiihtäen

Maaliskuussa

– kävin Lahdessa tuijottamassa maailman cupin (norjalaisia) hiihtäjiä ihan ypöyksin. Oma pieni seikkailu siis.

– vierailin Kuopiossa ja nautiskelin erityisesti golfkentällä hiihtämisestä auringonpaisteessa

– sairastin mykoplasman. Ja epäilijöille tiedoksi: tauti on ihan todellinen ja vie kyllä mehut totaalisesti, ei pelkkää urheilijoiden selitystä sille, ettei kulje.

Huhtikuussa

– kävin kisaturistina tuijottamassa kevään ensimmäiset pyöräilykisat

– ajoin ensimmäiset pyörälenkit 10 kuukauteen, pituudeltaan n. 30min

– klikkasin itseni ensimmäistä kertaa Aquaplussan sivuille ja aloin varoivaisesti haaveilla triathlonin kokeilusta

Read Full Post »

Joulunajan tunnelmia

Joulua vietettiin tänä(kin) vuonna syöden paljon.

 

... ja vähän vielä lisää.

 

Joulupukkikin kävi kylässä...

 

.. ja toi kovasti lahjoja, varsinkin pienelle miehelle. Autopeliä pelattiinkin lopulta melkein yötä myöden.

Tämän lisäksi savolaismaisemista nautittiin treenien merkeissä niin suksilla kuin lenkkareillakin ja vain oltiin ja levättiin. Meidän pientä perhettä joulupukki lahjoi mm. erilaisilla pienillä sisustus- ja muilla kotijutuilla (hyvin piristävää tähän kammottavaan asuntoon!), rahalla ja lahjakorteilla, muutamilla vaatekappaleilla, suksilla ja monoilla sekä ennen kaikkea sillä, että saimme viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa niin viime viikonloppuna kuin nyt nämä kaksi päivää täällä Tampereellakin. Olemme siis kaiketi olleet aika kilttejä kuluneen vuoden aikana.

Tätä päivää on vietetty metsästämällä lunta aamulla. Lopulta sitä löytyi hieman Valkeakoskelta ja vaikka se likaista olikin, pääsi suksia silti ulkoiluttamaan edes jotenkin. Jos eilen äiti joutui salilla komennettavaksi, niin tänään oli sitten isin vuoro, kun harjoiteltiin hieman hiihtotekniikkaa. Uusia suksia ja monoja en vielä uskaltanut kokeilla (pilata) kammottavalla ladulla ja nyt sitten vain odotellaankin kunnon talvea saapuvaksi, että pääsee ihmettelemään myös niiden toimivuutta.

Likainen latu, mutta latu kuitenkin.

Read Full Post »

Joulupukin uusintavisiitti

Hip ja hei,

en ikinä palannut tiistai-iltana kertomaan tarkemmin joulutunnelmista. Ensimmäinen alennusmyyntipäivä oli melko pitkä töiden puolesta ja illalla huvitti lähinnä vain möllöttää sohvalla katsomassa NCIS:n kahta peräkkäistä jaksoa. Eilen menin töihin jo seitsemäksi, siivoamaan. Mikähän kumma ihmisiin iskee punaisten lappujen ilmestyttyä tavaroihin, kun tuntuu, että se on jonkinlainen lupa ryhtyä apinoiksi ja alkaa heittelemään vaatteita mihin sattuu, myös lattialle. Tätä olen ihmetellyt aina, jo aikana jolloin en itse vielä ollut minkäänlaisessa kaupassa töissä ja osittain myös tämän ihmisten villiintymisen vuoksi välttelen yleensä itse kaikenlaisia alennuspäiviä viimeiseen asti. Unohtuukohan ihmisiltä kiiressä kenties se, että ne kaupassa olevatkin vaatteet ja tavarat ovatkin oikeasti jonkun omaisuutta eivätkä pelkästään ilmestyneet tyhjästä sinne kauppojen hyllyille? Aika harva nimittäin tuhoaa tahallaan vaikkapa kadulla olevia muiden ihmisten autoja tai kävelee tuttaviensa luona kuraisilla kengillä puhtaiden vaatteiden yli ensin heitettyään ne kaapista lattialle.

Kuitenkin, eilisen työpäivän jälkeen odotti kiva ylläri: äiti ja isi olivat saapuneet Tampereelle ja ilmeisesti joulupukki oli vieraillut Siilinjärven lisäksi myös Turussa, sillä mukana oli montaa kivaa pakettia, jotka täydensivät mm. allekirjoittaneen suksi- ja monovarastoa. Pakettienjaon lisäksi tuli tehtyä pikainen pyörähdys alennusmyynneissä äidin kanssa sillä aikaa, kun Tommi ja isi etsivät epätoivoisesti lunta. Kotiin löytyi Siilin tontuilta sadun paketin värimaailmaa noudatellut uusi päiväpeitto ja kaksi siihen sopivaa tyynynpäälistä.

Tämän päivän vapaapäivän kunniaksi lähdemme vartin päästä uudelleen etsimään lunta ja uhmaamaan vesisadetta. Hiihtämään olisi siis päästävä. Tällaiset yllätysvierailut ovat oikein mukavia.

Read Full Post »

Jouluviikon treenit

Taas on kotiuduttu reissusta ja takana varsin mukava ja rauhallinen joulu. Palaan joulun tunnelmiin paremmalla ajalla (tänään illalla?), kun työvelvollisuudet koputtelevat taas heti näin aamusta ovella.

Esteiden ylitystä suksilla Siilinjärven Patakukkulan maastoissa.

Jouluviikolla ehdin kaikesta työkiireestä huolimatta harjoitella melko hyvin. Viikko oli tarkoituksella hieman määrän puolesta kevyempi työrasituksen vuoksi, mutta sisälsi silti erittäin hyviä ja laadukkaita harjoituksia. Kokonaisuudessaan harjoittelua kertyi viikolla 51 kahden lepopäivänkin jälkeen seuraavanlaiset lukemat:

– Hiihto 4h

– Juoksu 3h 20min

– Uinti 2h 45min

– Pyöräily 30min

– Kuntopiiri 1h25min

– Lihashuolto (sis. venyttely + hieronta) 2h 5min

YHTEENSÄ: 14h 5min, josta tehokasta treeniä 12h

Harjoituksellisesti viikon kohokohtia olivat maanantain uinti ja tiistain juoksu, joista erityisesti tiistain juoksusta jäi oikein hyvä mieli. Niin helppoa ja mukavaa juokseminen oli oikeastaan ensimmäistä kertaa sitten kesän 2003, jolloin vielä harrastin yleisurheilua. Muutoin viikon treeneistä jäi erityisesti mieleen Kuopiossa sunnuntaiaamuna juostu lenkki, jolle sain seuraa Annista ja Iinasta. Lenkki sujui kuin siivillä erilaisissa maisemissa ja mukavassa seurassa.

Read Full Post »

Lämpöistä joulua!

Viimeiset joulun alla tehtäväksi tarkoitetut koulujutut ovat vihdoin kasassa, joulunalustyöputki on etenee tänään jo päivään 9/10 ja muutama joulukorttikin on tipahtanut jo postiluukusta muistuttamaan, että vapaat kolkuttelevat ovella. Eilen eräs kaverini oli facebook-statuksessaan kirjoittanut löytäneensä joulumielen siitä, että oli Prisman jouluruuhkassa seurannut riiteleviä, stressaantuneita pariskuntia ja todennut olevansa onnellisessa asemassa, kun ei tarvitse kuunnella kenenkään motkotusta. Täytyy todeta, että itse olen myös joka päivä tyytyväisempi siihen, että oma jouluni on varsinkin tänä vuonna ajatuksena pelkkää lepoa. Minkääntasoista lahjastressiä ei tule, kun niitä ei hanki, kuin muutamalle spesiaalille pikkuihmiselle ja ruokienkin puolesta olen siitä onnellisessa asemassa, että pääsen ns. valmiiseen pöytään. Kun on nyt katsellut koko kiihkeimmän joululahjojen ostostelukauden ihmisten kiukuttelua, niin osaa kyllä iloita siitä, että oma joulu ei ole pelkkää ostopakkoa ja arvaamattomia räjähdyksiä aiheuttavaa stressaamista.

Oma jouluni tulee tänä vuonna siitä, että saan olla sen ihmisen kanssa, joka on minulle kaikkein tärkein. Saan olla paikassa, missä on mukavia ihmisiä ja paras pikkuihminen, joka on varmasti hyvin innoissaan kaikesta. Saan levätä kolme päivää, vetää henkeä ennen alennusmyyntiruuhkan alkamista. Saan käydä lenkillä, syödä mukavia ruokia ja toivottavasti myös vain möllöttää ja ihmetellä. Ainoa, mikä joulusta puuttuu ovat omat vanhempani, Kuopio ja Turku kun ovat vähän turhan kaukana toisistaan ja koko ruhtinaallista kolmen päivän vapaata ei viitsi tuhlata autolla ajamiseen edestakaisin.

Kuitenkin, toivotan kaikille teille oikein hyvää joulua! Blogi todennäköisesti tulee olemaan hyvin hiljainen seuraavien päivien ajan, joten nähdään taas ensi viikolla. Suosittelen alla olevan kuvan ohjeiden kokeilemista.

kuva: weheartit.com

 

 

Read Full Post »

Kevyen viikon tunnelmia.

Viime viikko oli kolmen viikon rytmityksellä taas kevyt. Niin tulee tosin olemaan tämäkin viikko jo pelkästään työkiireiden vuoksi. Voimia aletaan kerätä myös jo kohti tammikuuta, koska silloin kuulemma alkaa sitten oikea harjoittelu syksyn lipsuttelujen jälkeen. Ilmeisesti varaslähtö siihen oikeaan harjoitteluun otettiin jo tänään uintitreeneissä, kun tunnin ja kolmen vartin jälkeen altaan reunalla riippui melko monta väsyneen näköistä treenaajaa. Tämänpäiväisen jälkeen kuvittelen tietäväni, miltä 400m juoksijasta tuntuu loppusuoralla, kun kangistuminen iskee. Omat kädet nimittäin kieltäytyivät viimeisten 50m vetojen loppumetreillä liikkumasta, vaikka kuinka yritin pakottaa niitä. Mutta palataan kuitenkin vielä hetkeksi menneen viikon tekemisiin ja ajatuksiin.

Kokonaisuudessaan harjoittelua kertyi 14h 40min (tehokasta 12h), joka jakaantui eri lajien kesken seuraavasti:

– uinti 4h35min

– kuntopiiri 3h

– hiihto 2h30min

– pyöräily 1h

– juoksu 55min

– lihashuolto (venyttely, jooga, hieronta) 2h40min

Alkuviikolla jaloissa oli havaittavissa ”pientä” kankeutta Pyhäjärvijuoksun jäljiltä ja juoksua olikin ensimmäistä kertaa ohjelmassa vasta perjantainaaina tiistain hieronnan ja keskiviikon lepopäivän jälkeisillä melko tuoreilla jaloilla. Hiihtämässä kävin kahdesti, toisella kerralla pitkän lenkin ja toisella ihan pienen lyhyen hiihtelyn. Uintitreenit olivat kovin tekiikkapainotteisia ja vauhdiltaan melko kevyitä. Kaikkiaan viikko oli mukavan leppoisa ja missään treenissä ei joutunut kovinkaan kovasti ahdistamaan itseään. Kaksi kokonaista lepopäivää tulivat hyvään saumaan kymmenen päivän työputken keskelle ja valmentajan ohjeistuksen mukaisesti nautiskelin kivan helposta viikosta ja mukavista kevyistä treeneistä.

Tämä viikko alkoikin sitten hieman vauhdikkaammin tämäniltaisella uinnilla ja huomisella juoksutreenillä Pirkkahallissa. Uima-altaassa tein taas kerran ehkäpä elämäni toistaiseksi kovimman treenin (monesko kerta tämä on kun sanon näin maanantai-iltana tämän syksyn aikana?) ja huomennakin on luvassa vauhtia ja treeni jonkalaista en ole koskaan ennen tehnyt. Loppuviikko onkin sitten leppoisampi ja sisältää viime viikon tapaan kaksi lepopäivää. Viikonloppuna toivottavasti pääsee sitten taas ihmettelemään Puijon hiihtomaastoja. Ei auta kuin toivoa, että lumi ennättäisi Savoon asti ja kierrettävänä olisi muutakin kuin lyhyt tykkilumilatu.

Read Full Post »

Kriisipuuroa.

Kuten edelliseen postaukseen perehtyneet lienevät huomanneet, en välttämättä ole mikään hirmuinen jouluihminen siinä mielessä, että en ole esimerkiksi koristellut omaa kotiani koskaan jouluisesti. Edessä on nyt viides joulu omassa kodissa, jos pysyn laskuissa mukana. Toki minulla on ollut jotain valoja ikkunassa, mutta esimerkiksi tässä meidän nykyisessä kodissa ko. valot ovat riippuneet ikkunassa ympäri vuoden, koska ne näyttävät mielestäni mukavilta eikä niillä siis sinänsä ole mitään tekemistä joulun kanssa. Samaten viime vuonna äidiltäni saamani ihananihana ”lumisadepallo” on ollut esillä koko vuoden läpi, sillä pidän siitä muutenkin niin kovasti.

Riisipuuroa tai siis kriisipuuroa, kuten se meillä on nimetty, syödään ympäri vuoden. Tänäänkin taas. Koska se nyt vain sattuu olemaan hyvää – ei siksi, että joulu lähestyy. Lahjoja ostellaan toisillemme silloin kun siltä tuntuu. Kumpikaan meistä ei ole koskaan saanut toiselta lahjaa synttärinä, jouluna, vuosipäivänä tai muuna kalenteriin numeroilla merkattuna ajankohtana, mutta toiselle on kyllä tullut osteltua kaikenlaista kivaa ihan muuten vain. Vähän samanlaiseen ”perinteeseen” olen lipsunut myös vanhempieni kanssa. Jos tarvitsen jotain isompaa, harvemmin tarvitsee odotella tiettyihin päivämääriin, vaan asiat on saanut käyttöönsä heti, kun niillä on tarvetta. Ehkä sitten, jos rahaa olisi niin paljon, että lahjoja voisi ostella vain lahjojen antamisen vuoksi, niitä voisi hankkia erikseen merkkipäiviksikin. Toistaiseksi meidän pieni kahden hengen perheemme on elänyt niin, että lahjoja saa siksi, että niille on jokin tarve eikä siksi, että kalenterissa lukee jotain hupsua. Muille ihmisille tulee toki katseltua lahjoja. Taidan alkaa kasvaa aikuiseksi, kun alan saada jopa enemmän iloa lahjojen antamisesta kuin saamisesta, vaikka pienenä pidin äitiäni hulluna hänen sanoessaan näin.

Tänä vuonna olen myös erityisen innoissani katsellut ympärilleni, sillä olen halunnut jotain pientä ja kivaa kahdelle huipulle pikkumiehelle. Molemmille on löytynyt jo jotain ja jos joku on bongannut minut kiertelemässä erilaisia lasten kauppoja, niin en ole sairastunut vauvakuumeeseen, olen vain yrittänyt kuumeisesti pohtia, mistä 1- ja 2.5 – vuotiaat herrasmiehet saattaisivat tykätä. Olen huomannut, että kun lähipiirissä alkaa vähitellen tupsahdella lapsia, myös oma suhtautuminen jouluun alkaa hieman pehmentyä. Joulunviettopaikkakin on tänä vuonna valikoitu sellaiseksi, että pääsee seuraamaan pienen ihmisen riemua ja pakettien availua.

Omaan kotiin joulua ei tee mieli rakentaa monestakin syystä. Ensinnäkin tänäkin vuonna, kuten niin monena aikaisemminkin, opiskelijan joulu”loma” on täynnä töitä. Olemme Tommin kanssa molemmat iltaan asti töissä aatonaattona ja vähäiset kolme vapaata vietämme toisella puolella Suomea. Joulun jälkeisenä tiistaina alkaa taas tiivis työputki, joten kotona ei ehdi hirveästi olla, eikä siis katsella myöskään ympärilleen. Elämä ei siis juuri poikkea normaalista arjesta, vaikka joulu onkin. Tuntuisi turhalta koristella kotia, kun sitä ei edes näkisi, kun täällä ei kerran ole. Hirveä vaiva, vain vähän iloa kellekään.

Lisäksi joulun (ja kodin laittaminen ylipäätään) olisi todennäköisesti huomattavasti innostavampaa, jos koti olisi oma tai edes omannäköinen vuokrasellainen. Tähän nykyiseen kotiin, joka on edelleen 70-luvun näköinen sinapinkeltaisessa asussaan ja jonka seinille ei saa kiinnittää mitään tai maalata edes ovien nuppeja, ei tee mieli laittaa mitään nättiä. Koska se ei näyttäisi nätiltä kuitenkaan. Meillä ei ole edes parveketta, johon laittaa jouluvaloja tai kesällä parvekekukkasia. Mutta onneksi täällä ehtii tällä elämisenrytmillä käydä lähinnä nukkumassa, niin asunnon karuudesta ei ole jaksanut kauheasti välittää. Iltaisin töiden ja treenien täyteisen päivän jälkeen kiinnostaa yleensä lähinnä se, onko jääkaapissa jotain kivaa ruokaa ja milloin pääsee nukkumaan.

Kaikki varmasti muuttuu sitten, jos ja kun joskus on omia lapsia. Lapsille haluaa rakentaa joulun, sellaisen kuin kotonakin oli silloin, kun oli itse pieni. Haluaa hankkia joulukuusen, ostella lahjoja vain päivän vuoksi, koristella kotia erilaisilla tontuilla ja muilla otuksilla, tehdä ison määrän erilaisia jouluruokia ja todennäköisesti myös pitää kunnollisen joululoman. En siis ole missään määrin jouluvastainen, päinvastoin pidän joulusta kovasti. Nyt on vain menossa se vaihe elämästä, jossa joululla ei ole samanlaista merkitystä kuin joskus lapsena ja toivottavasti tulevaisuudessa omien lapsien kanssa. Jos pitää sijoittaa vähät rahansa johonkin, niin ensimmäisenä en ole sijoittamassa niitä joulukoristeisiin tai ostamalla jotain turhaa Tommille vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Olen saanut valita, että saako työkaverini olla vapaalla joulun aikaan vai lomailenko itse ja olen valinnut mieluummin itse olla töissä, pyytänyt sitä oikein.

Joulukorttejakaan en tänä vuonna tehnyt tai lähettänyt. Ostin sen sijaan 50 pikkuihmiselle tuhkarokkorokotteen, riisipuuroa ei voinut lahjoittaa.

Mukavaa joulunodotusta siis kaikille. Syökää (k)riisipuuroa, hymyilkää toisillenne jouluruuhkassa ja älkää murehtiko, jos se joulusiivous jäi tekemättä tai lahjoja ei ole muka riittävästi hankittuna. En murehdi minäkään.

Read Full Post »

Terpu – aikuinen?

Ellun blogissa oli hupsu aikuistesti, joka oli pakko tehdä itsekin.

AIKUISTESTI: (merkkaa piste tai miinus-sellainen itsellesi, jos omistat kyseisen asian tai se kuuluu elämääsi)

Aaltomaljakko tai Oiva Toikan linnut (1): 1 – Aaltomaljakoita löytyy monessa eri värissä ja koossa, linnutkin ovat mielestäni hauskoja.

Bonuskortit (1): 1 – Löytyy vaikka ties mihin kauppoihin ja ketjuihin.

Lauantaisauna (1): 0 – Vain jos osun salille treenaamaan lauantaisin.

Tukisukkahousut/kalossit (1): 0 – Vai lasketaanko tähän kompressiovaatteet?

Sivilisääty (avoliitto 1, avioliitto 2, eronnut 3, toinen liitto 4, kaukorakkaus -1): 1

Asumismuoto (asuntolaina 1, soluasuminen -1, kommuuni -2, vanhempien luona -3): 0

Lapset (kustakin yksi piste, näkyvä raskaus 1, samassa taloudessa asuvat uusperheiden lapset piste kustakin): 0 – Vauvapelko on vasta juuri voitettu.

Marsu (tms jyrsijäolennot) (-1): 0 – Onneksi olen näille allerginen.

Auto (piste kustakin, tuunatuista -1, farmari-/tila-autosta 2): 1 – Pakettiautoa ei liene laskettavan tila-autoksi. Ainakaan kovin isoa perhettä sen kahdelle paikalle ei kannata ruveta mahduttamaan ja takatilamatkustamisesta saanee sakot.

Skeittilauta (-1): 0

Kaasugrilli (1): 0 – Ei edes kertakäyttögrilliä

Tiedät, mikä biisi on listaykkösenä (-1): 0 – ei mitään käsitystä. Autossakin pyörii CMX ja Timo Rautiainen yhteen putkeen, järkyityin taannoisella spinningtunnilla, kun kaikki biisit (kuulemma listahittejä) oli täysin vieraita…

Kävelysauvat, vaikka käyttämättömätkin (1): 1 – Tottakai löytyy, aikanaan vielä matchattu samaanaikaan ostettuun juoksutakkiin ja trikoisiin.

Käyntikortti (1): 0

Hassu kännykkälogo (-1): 0 – Vai olisiko miinuksia saanut myös hassusta taustakuvasta?

Jakkupuku/poplari (1): 1 – Käytetty tosin viimeksi melkein kolme vuotta sitten, Interissä ei onneksi tarvitse 🙂

Kirppiskuteet (-1): 0 – Ahdistaa ajatuskin siitä, että joutuisin pitämään jonkun muun vanhoja vaatteita. Mieluummin vaikka kuljen sitten omissa ikivanhoissa samoissa vaatteissani.

Superkalliit lenkkarit (-1): 0 – Tälläkään ei varmaan tarkoiteta juoksukenkiä?

Taiteilijan signeeraama grafiikanlehti (1): 0

Savonlinnan oopperajuhlat (1): 0 – Kansallisoopperassa on tosin tullut vierailtua kolmesti, tykkään.

Rockfestarit (-1): 0 – Taas kerran paljastus näistä hyvistä ”en ole koskaan” – pelin valttikorteista.

Luottokortti (1): 1 – Saako useammasta kappaleesta lisäpisteitä?

Opiskelijakortti (-1): -1

Joulukuusi, ulkojouluvalot myös, paitsi vanhempien luona asuttaessa (1): 0 – ei yhtäkään virallista joulukoristetta yhdessäkään omassa kodissa ikinä, eikä tule tänäkään vuonna.

Tupakointi vanhemmilta salaa (-1): 0

Palaverit (1): 1 – Tänään viimeksi.

Pariskuntaillalliset (1): 1 – Pariskuntavaatteitakin löytyy melkein samanlaisia tuulipukuja myöten.

Pyöräilykypärä (1): 1

Pipon käyttö sisällä (-1): 0 – Muoti, jota en koskaan ole ymmärtänyt. En edes urheilulukiossa.

Ruoan valmistaminen pakkaseen (1): 0 – Hyvin hankalaa ilman pakastinta tai edes pakastelokeroa.

Sienestys (1): 0 – Sienestys, marjastus… hyi. Syön kyllä molempia varsin mielelläni.

Heavymusiikista pitäminen (-1): 0 – Pehmohevistä ehkä.

Heijastin (1): 1 – Heijastinliivikin löytyy.

Tatuointi/lävistys (-1, naiset eivät saa korvarei’istä miinusta): 0

Niska-selkäjumppa (1): 1 – Muuten ei pääsisi työputken aikana sängystä edes aamuisin ylös.

Barhopping (-1): 0 – tarkoittaa eri baareissa kiertelyä yhden illan aikana. Miinusta ei saa, jos ei tiennyt, mitä sana tarkoittaa, vaikka sitä harrastaisikin.

Toimiva ihmissuhde anoppiin tai yritys sen luomiseen (1): 1

Mielenosoituksiin osallistuminen (-1): 0 – Ei edes silloin, kuin se työn puolesta olisi ollut suotavaa tai lähes jopa pakollista.

Eläkevakuutus (1): 0 – Minähän olen vasta niin kovin nuori, vai mitä?

Playstation tmv (-1): 0

Ylelliset elintarvikkeet (1): 1 – Olisin varsin onnellinen, jos saisin syödä joka päivä lohta, hyviä juustoja, tuoreita hedelmiä, parmankinkkua, vastaleivottua leipää ja muita herkkuja. Tai vielä onnellisempi olisin, jos saisin joka päivä syödä ulkona!

Irtokarkit (-1): -1 – Ehkä suurin paheeni.

Pummaaminen, ”jätä jämät”, pummilla matkustaminen.. (-1): 0 – Tätä en ole tainnut harrastaa ikinä. Korjatkaa, jos muistan väärin.

Yli 10 euron viinit (1): 0 – Jos kaksi ihmistä juo vuodessa yhteensä n. pullollisen alkoholijuomia ei ainakaan voida puhua alan kovinkaan innokkaasta harrastamisesta.

Maito ruokajuomana (-1): 0 – Korkeintaan joskus harvoin yliopistolla syödessä enää.

Vitamiinit (1, energiajuomat -1): 1

Vegaani (-1): 0

Kukkasipulien istutus (1): 0 – Ei ole mitään mihin moisia istuttaisi, edes parvekekukiksi, kun ei kerran ole pakastelokeron lisäksi parvekettakaan.

Automarketeissa asiointi (1): 1 – Melko luonnollista ehkä, kun toisen työpaikka sattuu olemaan moisen yhteydessä.

Seksitön ilta voi olla onnistunut (1): 1 – Heh.

Papereiden kysyminen viimeisen vuoden sisällä (-1):0 – Todennäköisesti olisi kysytty, en vain ole yli vuoteen käynyt paikassa tai ostanut asioita, joiden yhteydessä papereita olisi kysytty iän todistamiseksi.

Rippikouluisosten nimet muistissa (-1): 0 – Muistan rippikoulukavereidenkin joukosta vain kahden nimet, toinen kun itseasiassa sattuu olemaan henkilö, jonka blogista tämän koko testin kopioin ja toinen yksi peruskouluaikojen parhaista kavereistani 🙂

Pisteitä sain siis yhteensä komeat 15 kappaletta, joka tarkoittaa seuraavaa:

-0 : Olet syntynyt eilen tai korkeintaan toissapäivänä ja aikuisuus häämöttää vielä kaukana: tylsänä, harmaana ja epätodellisena. Milläköhän perusteella olet edes pässyt käsiksi Aikuiset ystäväni-kirjaan?

1-9 : Olet nuoruutesi kukoistuksessa, mutta älä huoli, idealismi ja skeittilauta vaihtuvat tuota pikaa selluliitiin ja eläkevakuutukseen.

10-19 : Olet paatunut aikuinen, mutta vaalit nuoruutesi rippeitä kuin kalleinta aarrettasi – mikä se onkin. Pysy juuri tuollaisena, älä ikinä muutu!

20- : Olet aikuisuuden ruumiillistuma – kannattaisiko vähän löysätä kravattia / helminauhaa?

Elisaan verrattuna olen siis pisteen verran aikuisempi, mutta onhan meillä ikäeroakin se reilut puoli vuotta. Siinä, missä Ellu on ehtinyt mennä naimisiin ja melkein hankkia asuntolainan, niin minä näemmä hankin aikuispisteitä lähinnä olemalla mahdottoman tylsä (bonuskortit, kävelysauvat, listahittien tuntemattomuus ja vastauksista paljastunut tosiasia, että ilmeisesti kaikentasoinen juhliminen on kauas taakse jäänyttä elämää). Pisteluokittelun mukaan minulla ilmeisesti pitäisi olla jo sekä selluliittiä, että eläkevakuutus, mutta en tunnusta omistavani kumpaakaan. Idealismi tosin on laimentunut aika lailla siitä ajasta, kun en vielä ollut aikuinen.

Read Full Post »

Hiihtokausi avattu!

Vanhat uskolliset Karhut pääsivät tänään avaamaan kanssani uuden hiihtokauden. Tommi on hiihdellyt jo vimeisen kuukauden ajan, mutta itse olen vielä venyttänyt suksille lähtemistä. Tänään kuitenkin ohjelmassa luki ensimmäistä kertaa MTB/hiihto ja kun aamulla katseli ulos ikkunasta ei tarvinnut kauheasti pohtia, kumpi vaihtoehdoista olisi mieluisampi. Hiihtokelikään ei tosin ollut mikään maailman herkullisin: +1 astetta ja melkoisen kova lumiräntäsade ainakin Lempäälän Hakkarin yllä. Luisto oli pyöreät nolla, mutta hiihtäminen oli silti niin kovin mukavaa pitkästä aikaa. Oikeasti allekirjoittanut oli siis lenkistä hieman enemmän innoissaan kuin allanäkyvän kuvan ilme antaa ymmärtää.

Aamun treenin jälkeen suuntasin yliopistolle muutaman muun akatemiaurhelijan kanssa sovittuun lounastapaamiseen. Tunti vierähti melkoisen nopeasti ja oli taas hauska vaihtaa kuulumisia. On melkoisen lohduttavaa kuulla toisten nuorten urheilijoiden juttuja ja todeta, että samojen ongelmien (raha) kanssa muutkin painivat, vaikka tänäänkin kanssani lounastaneet kaksi urheilijaa ovat jo melko hyvää kansanvälistä tasoa lajeissaan ja toisen lajilla on vielä jopa kotisuomessakin hyvä televisionäkyvyys.

Asia, joka jälleen herätti keskustelua oli se, kuinka vääristynyt järjestelmä jossain määrin on, kun tukea saa vasta sitten, kun sitä ei välttämättä enää niin kipeästi tarvitsi ts. silloin, kun rahaa alkaa tulla jo sponsorituloista ja vastaavista. Pohdinta on jatkunut kotiin asti. En tiedä, millainen työryhmä ja raportti siihen tarvittaisiin, että joku ymmärtäisi myös rahaa jakavalla tasolla sen, että se lajinsa maailman paras ei todennäköisesti tarvitse sitä parin tonnin tukea yhtä kipeästi kuin vasta huipulle tähtäävä nuori urheilija, jolla näkyvyys ei vielä ole sitä luokkaa, että sponsoreita riittäisi jonoksi asti. Ei ole mielestäni mikään ihme, että suomalaisessa huippu-urheilussa kärki on äärettömän kapea lähes lajissa kuin lajissa ja uuden sukupuolven kasvaminen kestää aina tuhottoman kauan vanhan lopetettua, kun kaikki raha menee muutaman huipun tukemiseen ja (nuoret) haastajat jätetään tyystin oman onnensa nojaan. Ehkä niukkuuden jakamisen avuksi pitäisi tässäkin tilanteessa ottaa muiden tukien tapaan jonkinlaiset tulorajat?

No, ennen kuin muutun taas kiukkuiseksi, palataan päivän kulkuun. Mukavan lounaan jälkeen pääsin hierojan käsittelyyn. Tai jouduin, teki nimittäin kipeää! Kipu tosin kannatti kärsiä, sillä nyt jalat ovat ihan rennot ja tuntuu, että sunnuntaisen juoksun jälkeisen väsymys on poissa. Huomenna on vielä luvassa lepopäiväkin, niin torstaina pääsee jatkamaan treenejä mukavan tuoreena.

Read Full Post »

Viikko 49

Onnistunut treeniviikko on jälleen takana. Siinä missä viime viikolla pyöräilyä oli selkeästi enemmän kuin aiemmin syksyn ja alkutalven aikana, menneellä viikolla en käynyt pyörän selässä kuin kertaalleen ja silloinkin vain pienen aikaa. Menneen viikon treeneistä iso osa tehtiin jälleen uima-altaassa ja loppuviikolla vietinkin siellä neljä päivää putkeen miettien kovasti tekniikkaa. Se tunne on muuten hassu, kun keskittyy niin kovasti vain omaan liikkeeseensä, että ei näe mitään ja törmää yhtäkkiä vauhdilla altaan päätyyn. No, ainakin pää on varmasti ollut riittävän alhaalla myös hengittäessä, kun en ole huomannut lippunauhaa, mutta toisaalta en ole myöskään havainnoinut altaan pohjan laattakuviointia, joka selkeästi ilmoittaa altaan päädyn lähestymisestä… Onneksi ei ollut muita uimareita samalla radalla, kolari olisi nimittäin ollut varma seuraus kyseisestä mielentilasta ja keskittymisestä. Seuraava vaihe on siis kaiketi kyetä kaiken keskittymisenkin keskellä havainnoimaan ympäristöään edes pikkiriikkisen.

Viime viikko näytti kuitenkin tuntien puolesta seuraavanlaiselta:

– Uinti 6h

– Juoksu 4h

– Kuntopiiri 2h35min

– Pyöräily 40min

– Lihashuolto (venyttely, jooga, pilates) 2h15min

YHTEENSÄ 15h 30min, josta ”tehokasta” aikaa siis 13h15min

Kovimpia treenejä olivat ehdottomasti eilinen Pyhäjärvijuoksu, joka siis pidensi pisintä koskaan juoksemaani lenkkiä kertaheitolla n. 6km verran (ja lähes 45min) verran. Sen lisäksi myös maanantainen uintitreeni sekä tiistainen porrasjuoksu olivat viikon kohokohtia. Muutoin viikko oli melkolailla kivaa perustekemistä ja etenkin loppuviikko jopa kovaksi viikoksi melko kevyt, tarkoituksena varmastikin se, että pääsisin lähtemään Pyhäjärvijuoksuun edes jossain määrin tuoreena ja saisin aikaan hyvän juoksun.Edelleen on pakko todeta, että hommia on tehtävänä vielä ihan hirmuinen määrä ennen kuin pystyn asennoitumaan eilisen kaltaisiin pitkiin juoksulenkkeihin samanlaisella tavalla kuin vaikkapa pitkiin pyörälenkkeihin tai nykyisin jopa koviin uintitreeneihin.

Suurin kynnys kokeilla perusmatkaa pidempiä triathlonkoitoksia on ehdottomasti juoksu, uintia en pelkää enää ollenkaan ja pyöräilykin onnistunee kelvollisesti vaikka takaperin, mutta en näe itseäni ainakaan tällä hetkellä suoriutumassa edes puolimatkan triathlonista tai lähinnä puolimaratonin juoksemisesta monen tunnin uintien ja pyöräilyjen jälkeen kunnialla. Varmasti pääsisin matkan läpi, mutta en halua tekemään kisasuorituksia tavoitteenani vain läpipääseminen. Eilen näki taas melkoisen selkeästi sen eron, mikä aloittelijan (eli minun) ja oikeiden huipputriathlonistien (Tiina ja Venla) välillä on varsinkin juoksussa. Vaikka olen tasaisesti mennyt eteenpäin kevään polvikivun sekaisesta juoksu-kävely -aloittelusta, ero voidaan vielä mitata valovuosissa, joten onneksi olen asettanut tavoitteeni vielä toistaiseksi hieman lyhyemmille matkoille. Jälleen kerran on sanottava, että mikään ei kyllä motivoi paremmin treenaamaan, kuin se että näkee omin silmin, kuinka paljon töitä on vielä tekemättä ja kuinka paljon vielä pitäisi kehittyä.

Read Full Post »