Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Blogi muuttaa!

Blogini muuttaa tästä päivästä alkaen takaisin bloggeriin ja löytyy jatkossa osoitteesta terpu.blogspot.com. Päivitelkäähän osoite linkkilistoillenne ja tulkaahan vierailemaan jatkossa uudessa osoitteessani. Blogin ulkonäkö hieman siis muuttuu, mutta jutut tulevat pysymään samanlaisina kuin aina ennenkin.

Mainokset

Vihreätakkisten vierailu

Maanantaina paikannettiin treeniporukalla pari vihreätakkista ja silloin viimeksi olenkin päivitellyt sitä, kuinka en vielä koskaan 15 – vuotisen kilpaurheilu-urani aikana ole päässyt doping-testiin, vaikka SM-mitalien lukumäärän laskemiseen ei enää taida riittää pelkät sormet ja varpaatkaan. SM-kisoissa on aina testattu vain voittaja, jos olen ollut mitaleilla. Niillä kerroilla, kun olen voittanut, testejä ei ole ollut ollenkaan. Myöskään kisojen ulkopuolisissa testeissä arpaonni ei ole vielä koskaan suosinut, eikä meillä kotona ole ikinä käynyt testaajia, vaikka samassa osoitteessa asuu kaksi useampikertaista Suomen Mestaria.

Tänään illalla kuitenkin ovikello soi ja ovella seisoi vihreätakkinen mies. Ovikellon soimiseen liittyy myös hauska tarina, mutta pidettäköön tarina tällä erää meidän perheen sisäisenä pikkusalaisuutena, jota voidaan sitten naureksia vielä harmaahapsisina vanhainkodin keinutuoleissa kiikkuessakin. ADT:sta iltaa tuli kuitenkin suureksi harmikseni tervehtimään Tommia, joka viimeisen vuoden sisällä taidettu testata nyt neljästi tai viidesti. Epäreilua, sanon minä.

Pari tuntia vierähti nopeasti. Onneksi illan varalle ei ollut mitään suunnitelmia ja minunkin oloni taudin kourissa alkaa olla jo vähän ihmismäisempi. En muistanut edes hävetä sitä, että meidän koti näyttää tällä hetkellä hävitykseltä ja itse muistutan lähinnä kalpeaa peikkoa sairastelumekossani. Eikä meillä ollut edes tarjota kahvia, pullasta puhumattakaan. Saatiinpa vielä heijastin ja kenkäpussukkakin palkkioksi mukavasta illasta.

P.S. Tommi tuolta viereisestä huoneesta huutelee, että tänne pitää mainita, että pari tuntia vierähti siksi, että edellinen vessakäynti oli suoritettu juuri ennen ovikellon soimista. Erityisesti pitää kertoa, kuinka ammattimies hoisi tässäkin hommat niinkuin ammattimiesten kuuluu. Sitä vaan mentiin ja pissittiin purkkiin, eikä kuulemma yhtään jännittänyt.

Toisin kuin allekirjoittanutta, jonka vessahätä katosi samantien, kun vihreätakkiset astuivat ovesta sisään eikä ole vielä puoli tuntia testaajien poistumisenkaan jälkeen palannut.

Lepoviikko.

Varmin keino saada kaltaiseni treenihullu lepäämään on iskeä kimppuuni jonkinlainen tauti. Tällä kertaa kaverinani lepoviikkoa viettää diagnoosi nimeltä akuutti ylähengitystieinfektio, tuttavallisemmisin siis tavanomainen flunssa. Työviikostani tulikin siis tällä kertaa tasan kahden tunnin mittainen, kun eilen jouduin lähtemään töistä kesken päivän kotiin ja tänään lääkärisetä kirjoitteli minulle sairaslomaa koko loppuviikoksi. Lääkäri onneksi totesi keuhkoja kuunnellessaan ja nieluun kurkkiessaan ettei ole syytä huoleen. Joku inhottava virus on vain iskenyt kimppuuni, mutta kaikki näyttää ja kuulostaa siistiltä ja puhtaalta. Astmaatikkona nimittäin jännitän jokaisen pikkuflunssankin yhteydessä keuhkojen kuuntelua ja sieltä mahdollisesti (ja hyvin usein) kuuluvaa rahinaa.

Kevyttä viikkoa on siis vietelty tiiviisti vaakatasossa palautuen, vaikka mieli tekisi kovasti hiihtämään ja nauttimaan talvikeleistä. Jopa trainerissa kiinni nököttävä pyörä näyttää houkuttelevalta, vaikka normaalisti olohuonepyöräily on se treenimuodoista kaikkein vastenmielisin. Onneksi kesään ja kisoihin on vielä pitkästi aikaa ja luntakin on sentään niin paljon, ettei se parissa päivässä mihinkään katoa. Lisäksi lokakuisen flunssan jälkeen treenit ovat menneet niin hyvin, että parin päivän huili todennäköisesti vain parantaa kulkua sitten, kun tästä taas lenkkikuntoon selviää. Valmentajankin sanat lohduttivat, kun ei kuulemma ole oikein parempaa aikaa sairastaakaan kuin lepoviikolla.

Tässä sairastellessa on ollut ainakin sitten aikaa lueskella kaikenlaista lähtien cosmon ja glamourin hömppäjutuista triathlon plus- lehteen ja runner’s worldiin, sekä nettifoorumeista ja blogeista erilaisiin opintoihin liittyviin opuksiin. Kandin pituus on parissa päivässä tuplaantunut ja muutkin koulujutut ovat edistyneet mukavasti, kun pikkuisen macbook airin kanssa tekstien naputtelu on mukavaa peiton alla makoillessakin.

Samalla on ollut aikaa myös vilkuilla kalenteria ja asetella kisapäiviä taas tarkemmin kohdalleen. Talven osalta luvassa on todennäköisesti kaksi ns. normaalimatkojen kisaa hiihtämällä, Nokialla 8.2. ja ”takapihalla” Kaupissa 8.3. Niiden lisäksi 18.2. olen menossa Jämille hiihtämään 42km perinteisellä ja Pirkan hiihtoon 4.3., puolikkaalle varmaankin. Maaliskuun lopussa on lisäksi luvassa ihan uudenlainenkin aluevaltaus, mutta siitä kerron sitten lisää myöhemmin, kunhan päästään vähän lähemmäksi kyseisen tapahtuman ajankohtaa. Kesän osalta kalenterissa on yhä isoin kirjaimin merkittynä vasta yksi päivä, elokuun 11., mutta eiköhän lämpimille kuukausillekin vähitellen ala ilmestyä täytettä.

Flunssapöpön poismenoa odotellen,

-t

Lakia säätävä elin.

Tommi viettää maanantaisin aikaansa saman professorin graduseminaareissa kuin jonka kandiseminaareissa itse aina vierailen tiistaiaamuisin. Asiasta vielä tietämättömille tiedoksi, että sen lisäksi, että meillä on sama työnantaja, sama harrastus ja sama kotiosoite, opiskelemme myös samaa pääainetta yliopistolla (tosin aloitusvuodessa onkin aika monta vuotta sentään eroa) ja tulevaisuuden työhaavekin on sattuneesta syystä melko samanlainen. Proffa oli kuitenkin aamulla lähettänyt Tommin välityksellä terveisiä meidän perheen lakia säätävälle elimelle ja asian ilmaisemismuoto on tänään hymyilyttänyt koko päivän siitä lähtien.

Tykkään pääaineessani erityisesti siitä, että kun aloitusmäärät ovat pienet (vain 20 opiskelijaa / vuosi), myös pääaineilijoiden ryhmät ovat pieniä aine- ja etenkin syventäviin opintoihin edettäessä. Paljon opintoja myös tehdään erilaisissa seminaarimuodoissa ja keskustelevaan tyyliin, mikä onkin hedelmällisempää kuin pelkkä kirjojen lukeminen ja omien tuotosten yksinäinen kirjoittaminen. Meidänkin kandiryhmässä on tällä hetkellä vain 5 opiskelijaa ja ohjaus on sen myötä myös hyvin henkilökohtaista ja palautetta saa tarvittaessa. Samalla myös meitä opettavat ihmiset oppivat tuntemaan meitä opiskelijoitaan paremmin ja myös kommunikointi on huomattavasti rennompaa kuin monissa muissa aineissa opettajien ja opiskelijoiden välillä.

Lakia säätävä elin – terveiset saivat kuitenkin miettimään sitä työnjakoa, mikä meillä on kotiaskareisiin vakiintunut tämän yhteisessä osoitteessa virallisesti asutun kahden vuoden aikana. Lakia säätävänä elimenä minä olen käytännössä aina se, joka kaupassa päättää, mitä tänään syötäisiin ja myöskin valmistaa sen keittiön puolella. Lakia säätävänä elimenä olen toisaalta ruuanlaittamisvastuun vastapuoleksi siirtänyt tiskivastuun Tommille ja varsinkin viimeisen vuoden aikana myöskin muu siivous/imurointivastuu on vahvasti kallistunut tuolle meidän perheen miehekkäämmälle osapuolelle. Perustuslaintasoisia säädöksiä ei tilanteen vakiinnuttamiseksi ole tarvittu, vaan maan tapa on vakiintunut lähinnä sen myötä, että tulen aina kiukkuiseksi, jos joudun tiskaamaan tai imuroimaan, sillä en voi sietää kumpaakaan puuhaa yhtään. Pyykinpesu ja kuivumaan ripustaminen taas on pääasiallisesti perheessämme minun heiniäni.

Siinä missä minä vastaan perheen pääasiallisesta ruokavaliosta ja ruokaostoksista, on kaikki autoon liittyvä Tommin vastuulla. En ole auton viimetalvisen vaihtamisen jälkeen nähnyt yhtäkään vakuutuspaperia enkä ole tainnut tankatakaan tuota sinistä möhköä kuin kahden käden sormilla laskettavan määrän kertoja. Myöskin kaikenlaisen urheiluvälineiden huoltoon ja kunnostukseen liittyvän toiminnan renkaiden pumppaamisesta ja pyörän traineriin kiinnittämisestä lähtien olen lakia säätävänä elimenä ulkoistanut miehen tehtäväksi ja keskityn itse vain niillä liikkumiseen.

Meidän perheessä tämä lakia säätävä elin myös lämmittää ruokansa ensin, jos syötävä on jotakin mikrossa lämmitettävää. Olen myös sohvan valtiatar iltaisin telkkaria katsoessa. Vaativathan nämä lyhyet tappijalat toki kokonaisen sohvan tilakseen. Lisäksi nautin varsin hyvästä kuljetuspalvelusta, mihin ikinä olenkin menossa ja auton liikunta-aikataulu onkin varsin tarkasti suunniteltu allekirjoittaneen menojen mukaisesti, niin taitavasti, että toinen sitten joutuu treenaamaan iltahämärissä kuskattuaan ensin minua ympäriinsä muun ajan päivästä.

Välikysymysmenettelyä odotellessa.

Ja pakollinen hymiö 🙂

Olohuonepyöräilyä.

Taas on yksi treeniviikko saatu päätökseen ja viimeiseksi treeniksi tällä kertaa päätyi kevyt tunnin mittainen pyörittely olohuoneessa telkkaria katsellen. Stephen Kingin Piina on muuten vähän turhaa jännää pyörän päällä katseltavaksi. Meinasin nimittäin suurinpiirtein kaatua trainerilla pari kertaa säpsähtäessäni oikein kunnolla, vaikkei elokuva ollut vielä edes kunnolla päässyt alkuunsa.

Kokonaisuudessaan treeniviikko, numeroltaan 3/2012 sisälsi taas jonkin verran uintia ja jonkin verran hiihtoa, muutaman kerran ajelin pyörällä tässä sisällä ja juoksukenkiäkin tuli ulkoilutettua mukavasti. Lihashuoltoineen (sis. tunnin hieronnan + venyttelyt) urheiluun liittyviä asioita tuli harrastettua kuluneella viikolla 18h 10min, josta tehokasta treeniaikaa oli lähes minuutilleen tasan 16h.

Lajikohtainen jakauma näyttää seuraavanlaiselta:

– uinti 5h10min

– hiihto 4h40min

– juoksu 2h30min

– kuntopiiri 2h10min

– pyöräily 1h30min

– lihashuolto 2h10min

Rakas ruokapäiväkirja

Omaksi huvikseni ja kaikkien vertailua harrastavien tiedoksi: ruokapäiväkirja kuvineen tavallisena työntäyteisenä lauantaipäivänä.

20120121-185234.jpg

Klo 7.45 Kahden tunnin mittainen aamutreeni ns. suoraan sängystä, kuten hyvin usein muutenkin, jos ohjelmassa on aamulla juoksua.

Klo 10 Aamiainen: mannapuuroa, mansikkahilloa ja ananaspaloja.

20120121-185635.jpg

Klo 11.00 Työpäivä alkaa

20120121-185724.jpg

Klo 13.00 Töissä lounaaksi broileripastaa ja raejuustoa. Lisäksi napsin pöydästä reilusti tomaattia ja kurkkua, jotka eivät kuvaan asti päätyneet.

20120121-185945.jpg

Klo 15.15 Töissä toisella tauoll välipalaksi purkillinen vaniljarahkaa.

Klo 17.00 Työpäivä päättyy

20120121-190143.jpg

Klo 18.45 Päivälliseksi jättiläisannos Pyynikintorin kiinalaisesta kioskista haettua paistettua riisiä ja katkarapuja.

Toistaiseksi olen siis syönyt n. 2200 kcal, mutta koska olen tehnyt aamulla melko pitkän treenin ja huomenna on heti aamulla aikaisin uintitreenit, tulen syömään vielä jonkinlaisen iltapalan. Iltapala tulee sisältämään ainakin hedelmiä, sen verran värittömältä päivän syömiset poikkeuksellisesti tänään näyttävät.

Kylmää ja kuumaa

Kuva: weheartit.com

Yhdistelmä eilinen pitkä työpäivä ja sen jälkeinen kuntosalikäynti, jossa innostuin taas kerran vähän liikaa tekemään askelkyykkyjä ja kaikkea muutakin, sekä tämän aamun lumimössössä tehty pitkä juoksulenkki sai jalat tuntumaan väsyneiltä ja jumiutuneilta. Selvitäkseni edes jotenkin edessä olevasta työpäivästä päätin kokeilla vanhaa tuttua jalkojen shokkihoitoa: kylmä-kuuma -suihkuttelua.

Joskus kauan sitten, yleisurheiluaikoinani eli pikkutyttönä, harrastin moista useinkin varsinkin saunapäivien yhteydessä, mutta ilmeisesti nyt vanhemmiten mukavuudenhalu on vienyt voiton tuosta sinänsä varsin toimivasta jalkojen palauttelukeinosta. Pitkästä aikaa olikin varsin vaikeaa sietää veden lämpötilanvaihtelua ja tuntui siltä, ettei jalat olisi millään kestäneet normaalia suihkulämpötilaa edes hieman lämpimämpää tai kylmempää vettä. Hammasta purren kuitenkin yritin selviytyä ja nyt jaloissa onkin aivan erilainen olo, joskin jonkinlainen hierojan käsittely voisi olla paikallaan. Taas, vaikka juuri keskiviikkona viimeksi olen vieraillut hierojalla.

Jos jollain on vinkkejä, miten jalkojen kylmä-kuuma -suihkuttelusta saisi tehtyä itselleen jotenkin siedettävämpää, niin kaikki ajatukset otetaan ilolla vastaan.