Palasimme myöhään eilisiltana tai oikeastaan aamuyöstä takaisin kotiin Tampereelle käytyämme vielä iltapalapitsoilla Katan ja Antin kanssa Turun Vaakahuoneella. Kotimatkalla oli jännittävä katsella sumuista keskikesän yötä ja tienpientareella yöpalaa syöneitä peuroja, kun juuri ketään muuta ei liikkunut missään. Olo oli hieman aavemainen, jopa pelottavan rauhallinen.
Koko juhannus sujui muutenkin melkein uneliaan rauhallisissa tunnelmissa. Aattoaamuna kävin, kuten jo aiemminkin esiteltyä, juoksulenkillä ja katselemassa poikien ratatreenejä. Tommin valmennettava Samuli oli elämänsä ensimmäistä kertaa liikenteessä ratapyörällä, joten kerrankin minunkin olemattomalle asiantuntemukselleni oli tarvetta. Hätäisesti valokuvauksen lomassa kellotetut ajat kertoivat kuitenkin, että ensikertalainen taitaa sopia ratapyörän selkään melkoisen hyvin.
Radalta kotiin selvittyäni päätin hieman lepäillä, sillä takana oli melkoisen raskas viikko. Lepäily venyi melkein kolmen tunnin päiväuniin, joilta heräsin puolisekopäisenä siihen, että meillä oli jo melkein kiire grillailemaan. Grilli oli tulilla Katan ja Antin tontilla, jossa kävimme toki myös ihmettelemässä kierroksen ympäri taloa, jonne oli ilmestynyt paljon uutta sitten viimenäkemän. Grillivartaat ja fetasalaatti katosivat parempiin suihin ennen kuin ehdin ikuistaa niitä muistikortille, mutta Katan tekemän herkkumansikkakakun sain sentään tallennettua.
Grillailemasta siirryimme kohti Naantalia (kuten aika moni muukin autojen määrästä päätellen). Kiertelimme vanhaa kaupunkia, söimme jäätelöä ja kävimme toki jännittämässä Kuparivuoren kalliolla, syttyykö rouva presidentin kokko vai ei. Muistin ottaa kuvan auringonlaskusta ja presidentin rannassa päivystäneistä veneistä, mutta itse kokon syttymisen jännittäminen vei kaiken energian niin totaalisesti, ettei mustasta savusta ja lopulta komeista liekeistä ole myöskään tallentunut muistikortilleni minkäänlaista jälkeä.
Eilisen päivän otin, jos mahdollista, vieläkin rennommin kuin perjantain. Aamiaiseksi söin mansikoita ja tummaa suklaata, joiden voimalla kävin kellumassa märkäpuvun kanssa puoli tuntia Littoistenjärvessä. Lounaan ja talojenkatselu-autoajelun jälkeen totesin, että olen rehkinyt niin hurjasti, että päiväunet ovat paikallaan. Nukuin kaksi tuntia ja heräsin siihen, että minut kutsuttiin syömään puoli litraa suklaa-nougatjäätelöä. Pienen kävelyn jälkeen vajosin sohvan pohjalle katselemaan Kuortaneen eliittikisoja, josta siis lopulta siirryin vielä pitsalautasen ääreen Turun Vaakahuoneelle.
Juhannuksen aikana siis keräsin kaikilla mahdollisilla tavoilla energiaa koneeseen. Söin ehkä enemmän kuin koko alkuviikolla yhteensä, nukuin pitkiä yö- ja päiväunia, joihin tavallisesti ei ole mahdollisuutta, löhösin sohvalla kiireettömästi, pidin hyvin kevyitä päiviä harjoittelun suhteen.. Olo on kuin eri ihmisellä torstaiseen verrattuna ja odotankin oikein innolla tämän päivän pyörälenkkiä. Taisi olla, jälleen kerran, melkoisen hyvä ratkaisu kuunnella itseään viisaampia ja unohtaa pariksi päiväksi olevansa urheilija.
Vastaa