Tommi viettää maanantaisin aikaansa saman professorin graduseminaareissa kuin jonka kandiseminaareissa itse aina vierailen tiistaiaamuisin. Asiasta vielä tietämättömille tiedoksi, että sen lisäksi, että meillä on sama työnantaja, sama harrastus ja sama kotiosoite, opiskelemme myös samaa pääainetta yliopistolla (tosin aloitusvuodessa onkin aika monta vuotta sentään eroa) ja tulevaisuuden työhaavekin on sattuneesta syystä melko samanlainen. Proffa oli kuitenkin aamulla lähettänyt Tommin välityksellä terveisiä meidän perheen lakia säätävälle elimelle ja asian ilmaisemismuoto on tänään hymyilyttänyt koko päivän siitä lähtien.
Tykkään pääaineessani erityisesti siitä, että kun aloitusmäärät ovat pienet (vain 20 opiskelijaa / vuosi), myös pääaineilijoiden ryhmät ovat pieniä aine- ja etenkin syventäviin opintoihin edettäessä. Paljon opintoja myös tehdään erilaisissa seminaarimuodoissa ja keskustelevaan tyyliin, mikä onkin hedelmällisempää kuin pelkkä kirjojen lukeminen ja omien tuotosten yksinäinen kirjoittaminen. Meidänkin kandiryhmässä on tällä hetkellä vain 5 opiskelijaa ja ohjaus on sen myötä myös hyvin henkilökohtaista ja palautetta saa tarvittaessa. Samalla myös meitä opettavat ihmiset oppivat tuntemaan meitä opiskelijoitaan paremmin ja myös kommunikointi on huomattavasti rennompaa kuin monissa muissa aineissa opettajien ja opiskelijoiden välillä.
Lakia säätävä elin – terveiset saivat kuitenkin miettimään sitä työnjakoa, mikä meillä on kotiaskareisiin vakiintunut tämän yhteisessä osoitteessa virallisesti asutun kahden vuoden aikana. Lakia säätävänä elimenä minä olen käytännössä aina se, joka kaupassa päättää, mitä tänään syötäisiin ja myöskin valmistaa sen keittiön puolella. Lakia säätävänä elimenä olen toisaalta ruuanlaittamisvastuun vastapuoleksi siirtänyt tiskivastuun Tommille ja varsinkin viimeisen vuoden aikana myöskin muu siivous/imurointivastuu on vahvasti kallistunut tuolle meidän perheen miehekkäämmälle osapuolelle. Perustuslaintasoisia säädöksiä ei tilanteen vakiinnuttamiseksi ole tarvittu, vaan maan tapa on vakiintunut lähinnä sen myötä, että tulen aina kiukkuiseksi, jos joudun tiskaamaan tai imuroimaan, sillä en voi sietää kumpaakaan puuhaa yhtään. Pyykinpesu ja kuivumaan ripustaminen taas on pääasiallisesti perheessämme minun heiniäni.
Siinä missä minä vastaan perheen pääasiallisesta ruokavaliosta ja ruokaostoksista, on kaikki autoon liittyvä Tommin vastuulla. En ole auton viimetalvisen vaihtamisen jälkeen nähnyt yhtäkään vakuutuspaperia enkä ole tainnut tankatakaan tuota sinistä möhköä kuin kahden käden sormilla laskettavan määrän kertoja. Myöskin kaikenlaisen urheiluvälineiden huoltoon ja kunnostukseen liittyvän toiminnan renkaiden pumppaamisesta ja pyörän traineriin kiinnittämisestä lähtien olen lakia säätävänä elimenä ulkoistanut miehen tehtäväksi ja keskityn itse vain niillä liikkumiseen.
Meidän perheessä tämä lakia säätävä elin myös lämmittää ruokansa ensin, jos syötävä on jotakin mikrossa lämmitettävää. Olen myös sohvan valtiatar iltaisin telkkaria katsoessa. Vaativathan nämä lyhyet tappijalat toki kokonaisen sohvan tilakseen. Lisäksi nautin varsin hyvästä kuljetuspalvelusta, mihin ikinä olenkin menossa ja auton liikunta-aikataulu onkin varsin tarkasti suunniteltu allekirjoittaneen menojen mukaisesti, niin taitavasti, että toinen sitten joutuu treenaamaan iltahämärissä kuskattuaan ensin minua ympäriinsä muun ajan päivästä.
Välikysymysmenettelyä odotellessa.
Ja pakollinen hymiö 🙂
Ihanaa 🙂
Eikö olekin 😀
Erinomaisesti hoidettu logistiikka ja huolto 🙂
Jep, jotain hyötyä siitäkin, että toinen on aiemmin tehnyt urheilua ammatikseen ja tietää, kuinka paljon helpompaa se on, kun saa itse keskittyä vain siihen tekemiseen. Vielä kun tuon pyykkihuollon ja ruuanlaitonkin saisi ulkoistettua, niin tässähän saisi elellä varsin herroiksi 😉