Viikko alkaa lähestyä loppuaan uhkaavasti. Eipä hirveästi tunnu siltä, että vietettäisiin ensimmäistä adventtia, kun ulkona sataa kaatamalla vettä ja on mustaa kuin mikä. Joulun lähestyminen näkyy itselleni ainakin toistaiseksi lähinnä siinä, että asikkaat kyselevät töissä joululahjojen vaihto-oikeuksista (ja äiti soittelee ja kyselee, mitä haluaisin itse lahjaksi). Meillä joulu vietetään tänä vuonna Kuopion suunnalla ja onkin helpottavaa, ettei tänne meidän kotiin edes tarvitse rakentaa minkäänlaista omaa joulua, kiitos sen, että olen töissä vielä aatonaattona ja sitten suuntaamme suoraan auton nokan kohti koillista. Perillä odottaa pieni ja varmasti innokas kaksi ja puolivuotias joulunviettäjä, valmis joulu ja toivottavasti myös hieman valkoisempi maa kuin täällä.
Kulunut viikonloppu on mennyt tiivisti töiden ja treenien parissa. Treenit ovat olleet mukavia, etenkin eilinen juoksulenkki yhdessä Tommin kanssa. Yhdessä treenaaminen on nimittäin meidän perheessä melko harvinaista herkkua. Juosten voidaan käydä yhdessä pienillä lenkeillä Tommin polven tehdessä yhteistyötä ja hiihtäminenkin onnistuu yhdessä joskus (lue: Tommin kevyenä päivänä). Pyörällä ollaan ajettu yhdessä yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä kertoja koko tämän neljän vuoden aikana, salille Tommia ei saa, eikä varsinkaan uimahalliin. Onneksi toisaalta, sillä jotkut asiat on kiva saada pitää vain ihan ikiomina juttuinaan ja etenkin uiminen on minulle tällä hetkellä sellainen asia. Jos toinen olisi polskimassa vieressä niissä uintiharjoituksissa, joita teen yhteistreenien ulkopuolella, en pystyisi keskittymään omaan tekemiseeni yhtään niin hyvin, kuin nyt pystyn.
Huomenna alkava uusi viikko käynnistyy viime viikon tapaan huomisella pitkällä luennolla, salitreenillä, uintitreeneillä ja jatkuu tiistaina työpäivään, pyöräilyyn ja saksan tehtävien tekemiseen liittyvillä asioilla. Kiireistä aikaa on siis taas kerran luvassa varsinkin, kun vuoden viimeiset tentitkin alkavat kummitella jo ovella ja luentopäiväkirjaa ja kirjaesseitäkin pitäisi naputella. Onneksi kyseisten tenttien ja esseiden jälkeen opinnot alkavat olla siinä tilanteessa, että edessä on kaksi kurssia, yksi praktikum, muutama kirjatentti ja niiden lisäksi vain tammikuussa alkava iso projekti, joka starttaa kandina ja päättyy graduna ja valmistumisena. Paljoa ei siis enää tarvitse vääntää ja kahden tentin jälkeen ainakin kaikki turhauttavat pakkopullakurssit ovat kasassa ja tarvitsee enää keskittyä oikeasti mielenkiintoisiin asioihin ja tuottaa itse ajatuksia ja tutkimusta.
Tämän ajatusvirran jälkeen aion kaivautua sohvan nurkkaan syömään pähkinöitä ja odottamaan taas yhden merirosvoilun alkamista telkkarista. Eilisen jälkeen en tosin tiedä, uskallanko katsoa elokuvaa tänään. En tiedä oikein mitään pahempaa kuin elokuvat, jotka tapahtuvat merellä ja joissa laivoja uppoaa tms.. Minulle nimittäin esimerkiksi purjehtiminen on maailman käsittämättömin harratus. En voi ymmärtää, miksi ihmiset lähtevät vapaaehtoisesti pienillä purkeilla merelle ja keskelle ei mitään. Itse menisin todennäköisesti pakokauhun valtaan heti, kun maa katoaisi näkyvistä.
Spinning around 