Triathlonhankintoja

Taisin aamuisessa postauksessani jo mainostaa, että kävin eilen hakemassa hieman lisäpäivityksiä triathlonkamppeisiini uhkaavasti lähestyviä (enää viikko ja kaksi päivää, IIK!) Kuopion SM-kisoja ajatellen. Matkaani tarttui kaksi melkoisen tärkeää asiaa: peesivapaassa kisassa sallitut lisätangot sekä avovesiuintiin tarkoitetut uimalasit. Tarkemmin esiteltynä hankitani olivat seuraavat:

Vision mini clip on – lisätanko

Kuopion kisa on ”päälähdön” SM-luokkien osalta peesivapaa ja näin ollen aika-ajopyörällä ei ole kisaan mitään asiaa. Ajovälineenä toimiikin siis maantiepyörä, johon saa virittää lisätangot, jotka ovat niin lyhyet, etteivät yritä jarrukahvojen linjaa ja toisaalta ovat myös yhdistetty lenkiksi toisiinsa. Nämä Visionin tangot löysin (onneksi, ilmeisesti viimeinen kappale!) melkein kotinurkilta, kun taas kerran oli hankinta jäänyt ”hieman” viime tippaan. Näiden pitäisi nyt olla ”ITU approved” ja googlen laulettua näin tällaisia useissa pyörissä oikein isojen poikien ja tyttöjenkin kisoissa. Pyörästä ehkä ilmestyy vielä kuva näillä varustettuna ennen Kuopiota, kunhan löydän jostain energiaa ja aikaa valokuvien napsimiseen.

Kuva täältä.

Blue Seventy Vision Large – uimalasit, blue mirror – linssillä

Olen aiemmin käyttänyt avovedessäkin uidessani vanhoja ja ikäviä Niken uimalasejani, joilla ei tahdo edes hallissa nähdä mitään. Sitten sain vinkin, että samalla kun hakemassa lisätankoni, kannattaa sovittaa näitä lasejakin päähän. Sovitin, ihastuin (lähinnä istuvuuteen, eivät nämä erikoiseen kauniit ole) ja siis myös ostin nämä. Tänään kokeilin niitä ensi kertaa tositoimissa eikä kyllä tarvinnut harmitella ostosta! Kertaakaan koko illan treenien aikana ei tarvinnut pyyhkiä laseja pois huurusta, yhtää vettä ei mennyt sisään tiivisteistä, edellä menijän varpaat löytyivät helposti näkökenttään, laskeva aurinko ei häikäissyt ja mikä parasta, kasvoille ei piirtynyt ikäviä uimalasien kuvia. Ensimmäisen kokemuksen perusteella voisin siis todeta, että lasit tuntuvat lähes täydellisiltä – ainakin verrattuna niihin vanhoihin.

Tiedän, että tätä blogiani lukee useampia ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti kiinnostuneita triathlonin aloittamisesta ja koska olen itsekin varsinainen keltanokka vielä, ajattelin, että voisin eilisten hankintojeni lisäksi listata vielä muutamia muitakin isoimpia hankitoja, joita olen lajia varten tehnyt tämän ensimmäisen harrastuskesäni aikana. Hommaa on toki helpottanut se, että pyöräjutut triathlonkenkiä lukuunottamatta löytyivät kotoa jo valmiiksi, niin niihin ei ole tarvinnut iskeä rahaa yhtään – aloittelevalle triathlonharrastajalle näistä nimittäin tulee useimmiten se kovin menoerä, jos ei halua antaa välineiden puolesta muille tasoitusta ihan hirveästi. Tosin esimerkiksi Nokialla harjoituskisoissa on näkynyt kaikenlaisia menopelejä tuhansien eurojen aika-ajopyöristä parin sadan markettifillariin eli alkuun pääsee melkein millaisella tahansa vekottimella.

Aiemmin kauden aikana hankittuja varusteita:

Speedo STR Comp Wetsuit 2010

Kuva täältä.

Orca 226 Ladies Race Suit SS10 (musta)

Kuva täältä

Shimano SH-TR02 -pyöräilykengät

Kuva täältä.

Näiden yllä esiteltyjen isompien ostoksien lisäksi olen hankkinut kaikkea pientä tarviketta, kuten pikanauhat juoksukenkiin ja elämäni ensimmäisen ostoksen kaupan vauvahyllyiltä, talkkia siis. Alkuun varmasti olisin päässyt paljon vähemmälläkin, mutta kuten on tullut aiemminkin todettua, nälkä on kasvanut niin kovaksi syödessä, että olen myös halunnut saada varusteet edes suurinpiirtein kohdilleen. Se on todettu niin monta kertaa ennenkin, että urheilu on paljon mukavampaa, kun myös varusteet ovat kunnossa. Onneksi näitä hankintoja tehdessä olen saanut hyviä neuvoja ja apua, niin en usko tehneeni vikaostoksia yhtäkään kappaletta. Enkä kyllä suosittele kenellekään triathlonkisoihin tai tarvikeostoksille suuntaamista ilman asiantuntevan henkilön neuvoja varsinkin, jos tavoitteena kisatapahtumassa on muukin kuin maaliin pääsy.

Itselleni oli ainakin lottovoitto, kun uskaltauduin keväällä laittamaan yhden pienen sähköpostin liikenteeseen. Sähköposti johti siihen, että pääsin mukaan kesken kauden Aquaplussan Spa triathlonkouluun. Triathlonkoulussa käytiin läpi perusasioita ja tekniikoita ja tehtiin yhdessä laadukkaita treenejä huippukivassa porukassa. Sain vastauksen kaikkiin hölmöihinkin kysymyksiini koulun edetessä ja etenkin uinnin ja uintitekniikan osalta kehittymiseni oli hurjaa sen parin kuukauden aikana, mitkä ehdin kurssilla olla mukana. Minusta kaikkein kannattavin triathlonhankintani onkin ollut kyseiseen triathlonkouluun osallistuminen. Ilman sitä minulle ei olisi hyötyä mistään yllä esittelemistäni ostoksista eikä minulla varmastikaan olisi yhtä hienoja muistoja ja uusia tuttavuuksia tältä kesältä. Suosittelenkin jokaiselle ensimmäiseksi triathlonhankinnaksi jonkinlaista (=asiantuntevaa!) opastusta lajin pariin ja vasta sitten hienojen välineiden hankintaa, jos laji alkaa tuntua omalta, niin kuin minulle kävi.

Read Full Post »

Paritempoa

Tänään käytiin Tommin kanssa vierailevina tähtinä hieman edistyneempien triathlonistien treeneissä. Ohjelmassa oli paritempoa ja pääsimmekin tuelvan SM-kisaparini Venlan kanssa ajamaan hyvän treenin ensimmäistä kertaa yhdessä tulevaan kisamatkaan nähden ylipitkällä 38km matkalla. Alun ihmettelyn jälkeen homma alkoi sujua kuin olisimme ajaneet enemmänkin yhdessä, joten vielä kun muutama kerta päästään ajelemaan yhdessä, niin eiköhän tästä vielä hyvä paketti tule reilun viikon päästä Kirkkonummella ajettaviin SM-karkeloihin. Tommi puolestaan viihtyy ilmeisesti niin kovin hyvin itsekseen, että päätti ajaa paritemponkin ihan itsekseen (ja porhalsi jossain 10km nurkilla minusta ja Venlasta kolmella minuutilla ohi, heh).

Koska nälkä alkaa painaa päälle sen verran kovasti, en kiusaa ketään enää enempää muuta kuin yhdellä linkillä. Eilisestä triathlonkoulusta oli nimittäin ilmestynyt nettiin albumillinen huippuja kuvia, joista todennäköisesti välittyy jokaiselle katsojalle se hauska tunnelma, mikä treeneissä on joka kerta ollut. Kuvia selailemalla pääsee tunnelmien lisäksi ihastelemaan allekirjoittaneen uutta triathonpukua = mustaa makkarankuorihaalaria sekä tietysti hienoa, uutta märkäpukua tositoimissa. Täältä löytyy siis Tuulin nappaamia kuvia eiliseltä.

Mutta nyt pitää istahtaa ruokalautasen ääreen, heippa!

Read Full Post »

Huippukiva triathlonkouluilta, ikioma märkäpuku ja paritempomietteitä.

Heippa hei,

täällä kirjoittelee leveästi hymyilevä tuleva triathlonisti ja tuore märkäpuvun omistaja! Tänään oli taas triathlonkoulua ja vedettiin melkoisen kova duathlontreeni helteessä. Huipussa ryhmässä kuitenkin jaksaa kummasti pinnistää ja minulle osui kyllä vielä aikamoisen hyvä päiväkin tänään, niin melkeinpä kirjamellisesti voin sanoa nauttineeni jokaisesta juoksuaskeleesta ja kammen pyörähdyksestä.

Hikitreenin jälkeen pääsimme vielä testaamaan avovesiuintia Nokian Vihnusjärveen, jossa vesi oli ”hieman” lämpimämpää kuin meillä täällä Nässyssä. Kyltti kertoi veden lämpötilaksi 21 astetta ja ainakin märkäpuvussa siellä olisi voinut oleilla miten pitkään tahansa. Kaverini märkäpuku, jota testailin maanantaina tuntui hieman liian lyhyeltä (olen melkein 10cm puvun omistajaa pidempi) joten sainkin tänään testiin ainakin paperilla oikeamman kokoisen puvun ja testiuinti oli kyllä melkoista rakkautta ensisilmäyksellä. Puku tuntui sopivan päälle täydellisesti ja sillä oli myös todella hyvä uida ja kellutella järvessä. Puku lähtikin samantien mukanani kotiin ja pääsee todennäköisesti jo heti huomenna uudestaan uintikäyttöön.

Huomenna on luvassa myös hieman paritempotreeniä puolentoista viikon päästä ajettavia kyseisen kilpailumuodon SM-kisoja silmällä pitäen. Olen aina viihtynyt todella hyvin paritempokisoissa, sillä minulle sopii rytmi, jossa tehdään tiukasti töitä lyhyen ajan ja sitten palaudutaan hetki toisen peesissä ja taas tulee oma työvuoro ja käytännössä jokaisessa ajamassani paritempossa olen kyennyt suorituksiin, jollaisiin en olisi ikinä uskonut kykeneväni. Palkintokaapissa komeileekin (kiitos äärimmäisen kovan parin, terkkuja Piikkiöön) kaksi kultaista SM-mitalia paritemposta vuosilta 2006 ja 2007, jolloin olin muutoin käytännössä molemmat kaudet sivussa kisoista sairastelujen vuoksi ja siis melkoisen huonossa kunnossa myös.

Tänä vuonna ajan ihan uudessa seurassa ja ihan uuden parin kanssa. Ilman triathloninnostustani pari olisi saattanut jäädä löytymättä, sillä saan kaverikseni minkäs muunkaan kuin yhden Suomen parhaista naistriathleeteista. Jos kaikki menee nappiin, niin veikkaan, että Koiviston Iskun naisparia saa etsiä melko korkealta tuloslistalta reilun viikon päästä lauantaina 🙂

Read Full Post »

Tempoilua ja triathlonia

Noniin, vihdoinkin olen palannut takaisin kotiin (tai tottapuhuen ehdin kyllä vähän jo syödä tässä välissä myös). Kotiinpaluu tarkoittaa myös pidempää kirjoitusta ja tuntemuksia niin päivän pyöräilykisasta kuin illan triathlonkoulustakin.

Aamupäivällä ajettiin siis Mynämäellä tempoa, junnut ja kaikkein iäkkäimmät ajoivat 10km ja muut, kuten esimerkiksi naisten sarja, 30km. Minua jälleen kerran hieman hirvitti lähteä kisaan, kun polvi oli vaihteeksi taas melkoisen ärhäkällä päällä ja lauantain lenkilläkin piti aikamoisesti taiteilla kisaan valmistautumisen suhteen, kun polvi kiukustui heti, kun edes ajattelin vetojen ajamista. Lähdinkin todella varovaisesti liikkeelle, mutta ajo alkoikin kulkea oikein mainiosti ja polvikipukin unohtui tuulen ja levykiekon huminaa kuunnellessa. Lopulta harmittelin hieman maalissa, että tuli lähdettyä liikkeelle niin hiljaa, kun maalissa voimia olisi ollut vielä reippaasti jäljellä, vaikka kiristinkin vauhtia kokoajan loppua kohti.

Jatkoin tuttua sarjaa ja sijoituin taas kerran neljänneksi, mutta sillä ei ollut minulle tällä kertaa mitään merkitystä. Tärkeintä oli nähdä, missä mennään ajamisen ja kunnon suhteen, varsinkin, kun viimeiset kolme viikkoa ovat olleet hyvin rikkonaiset polven takia. Yllätyinkin hieman tuloslistaa katsellessa ja omia tuntemuksiani kuunnellessa, sillä en olisi uskonut pystyväni lähellekään niin hyvään suoritukseen, kuin mihin tänään kykenin. SM- tempo ajetaan neljän viikon päästä ja sen suhteen ollaan kaikesta huolimatta niin hyvin aikataulussa kuin vain tilanteessani voidaan olla, vaikkei nyt vielä saakaan vaipua tyytyväisyyteen ja välipalana pääsee onneksi ajamaan paritempoa ja käymään parissa triathlonkisassa vielä ennen tuota minulle kesän tärkeintä pyöräilysuoritusta.

Tempon jälkeen ehdin vielä käydä kotikotona syömässä ja lepäilemässä hetken, kunnes ajelin suoraan Nokialle triathlonkoulua varten. Tänään aloitimme treenit tunnin luennolla erilaisista suorituksen aikana tärkeään asemaan nousevista energia- ja nesteytysasioista. Vaikka moni asia oli minulle entuudestaan tuttu, niin koen saaneeni paljon myös uutta tietoa tiivissä paketissa ja nimenomaan triathlonsuorituksen näkökulmasta. Omalta osaltani pitäisi ainakin ryhdistäytyä ja käyttää enemmän pitkissä harjoituksissakin urheilujuomaa ja geelejä, jottei sitten käy niin, että kisassa maha meneekin täysin sekaisin niistä liian vähäisen totuttelun seurauksena.

Luennon jälkeen juoksimme kympin lenkin ja illan päätti tunnin uintitekniikkatreeni. En jaksa olla ihmettelemättä ja ihastelematta kuinka tavallinen juoksulenkki voi tuntua niin paljon mukavammalta kivassa porukassa tai miten uiminen ja tekniikan harjoittelu voikaan olla niin hauskaa näiden samaisten ihmisten kanssa. Minusta on huippua olla osa sellaista ryhmää, jossa aikuiset ihmiset innostuvat ja nauravat eikä hirveästä jäykistelystä ole tietoakaan. Harmittaa oikein ajatellakin juhannusviikkoa, kun triathlokoulumme jää yhteistreenien osalta kesätauolle. Mitä minä sitten odotan kuumeisesti joka viikko, kun en enää pääsekään treenailemaan kivassa porukassa? Onneksi voi lohduttautua sillä, että näitä tyyppejä varmasti tulee näkemään erilaisissa triathlontapahtumissa kesän aikana. Erakosta ja ikuisesta yksintreenajastakin alkaa siis ilmeisesti kuoriutua ulos hieman sosiaalisempi yksilö, kuten huomaatte.

Mutta päivän raskaan huvit alkavat vaatia veronsa ja uniaika lähestyy. Menenkin uneksimaan oikein aurinkoisista kesäpäivistä ja treenikeleistä, hyvää yötä siis kaikille!

Read Full Post »

Se pyörii sittenkin!

Siis kampi. Ilta-auringossa. Ylöjärvellä.

Kuten kaikki ehkä osaavat jo päätellä, sade lakkasi juuri sopivasti ja ilta-aurinko ehti kuivattaa tietä sen verran, että pääsimme sittenkin pyöräilemään osana illan triathlonkoulua. Polven kanssa piti ottaa vielä melko rauhallisesti, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että viime viikon kipu on poissa eikä polveen koske levossa ollenkaan. Pyöräilyn jälkeen juoksimme yhdessä muutamia lyhyitä vetoja ja illan päätteeksi meillä oli vielä koko uimahalli omassa käytössämme noin tunnin verran.

Kilttinä triathlonkoululaisena opin tänään mm. sen, että vaikka jalat olisivat kuinka puhki, kun lähtee juoksemaan, ne todennäköisesti alkavat toimia noin viiden minuutin hölkkäilyn jälkeen, kunhan malttaa lähteä riittävän hitaasti liikkeelle. Opin myös, että tennispalloja voi käyttää apuna uima-altaassa ja koin taas pienenpienen valaistumisen oman käsivetoni suhteen. Kellotimme 100m ajat jokaiselle ja tarkoituksena oli uida kiihtyvällä vauhdilla. Vauhdista kerrottakoon, että aikani olisi ollut ME-tulos vuonna 1908, valitettavasti reilun sadan vuoden aikana uintivauhdit ovat hieman muuttuneet.

Nyt pitäisi jollain ilveellä saada unen päästä kiinni, kun aamulla odottaa taas aikainen herätys ja työpäivä (ja ansaittu lepopäivä!). Mutta kas kummaa, kahden ja puolen tunnin, puoli kymmenen aikaan loppuneen iltatreenin jälkeen täällä käydään ”vähän” ylikierroksilla!

(Kuvat on napattu viikon takaisessa Rosendahl GP:ssä ja ovat Tommin taiteellisen silmän tuotoksia.)

Read Full Post »

Voi sade sentään..

.. sillä tänään olisi vuorossa taas triathlonkoulua ja tarkoitus oli pyöräillä ja uida. Pyöräilyn osalta on kuitenkin voimassa kelivaraus, eli jos tuo sade jatkuu samaan malliin, niin pyörä saa pysyä treenien ajan Viton takaosastossa ja pyöräily vaihtuu juoksulenkkiin ennen uima-altaaseen hyppäämistä. Tällä kertaa keli harmittaa erityisesti siksi, että en ole ajanut viime keskiviikon jälkeen pyörällä ja tänään olisi voinut testata, kuinka polvi jakselee ja voisiko sillä kenties taas ruveta ajamaan enemmän. Lisäksi perjantai-illan ja tämän aamun välillä on tullut kulutettua aikaa juoksulenkillä ihan kiitettävät määrät, niin senkin kannalta pyöräily olisi ollut hieman juoksua houkuttelevampi vaihtoehto.

Mutta valitukset sikseen, kyllä tuo sadekin tekee aika hyvää. Luontokin alkaa näyttää pikkuhiljaa ihan vihreältä ja rehevältä ja kesäsade on minusta (jos en ajattele asiaa pyöräilijänä) ihanaa, sillä se tekee koko ilman niin raikkaaksi ja puhtaan tuntuiseksi olematta kuitenkaan jäätävän kylmää. Minusta on lisäksi oikeastaan hauskaa hyppiä lammikoiden keskellä niitä väistellen pikkuisissa kesäkengissä ja juosta kovimpia kuuroja karkuun katosten alle. Se, mikä sateessa ei naurata on hiusteni meneminen vielä tavallista enemmän peikkotukan näköiseksi, luonnonkiharan villiintyessä vesipisaroista.

Toinen tänään murhetta aiheuttanut asia on silmäni. Sain siihen jonkin roskan, ilmeisesti hiekanmurusen, pyöräillessäni töihin. Ennen aamupalaverin alkua vietin vessassa muutaman paniikinomaisen hetken yrittäen pestä silmääni (ja poskille levinneitä ripsareita) saaden lopulta aikaan tilanteen, jossa en oikein nähnyt mitään toisella silmällä. Heti viikon työssäolon jälkeen oli lopulta nöyrryttävä ja marssittava työterveyshoitajalle, joka sai lopulta ikävän roskan pois silmästäni melko ikävän tuntuisten toimenpiteiden jälkeen ja pääsin palamaan takaisin töihin. Silmääni on ilmeisesti tullut jonkinlainen pieni haava, mutta sen pitäisi parantua muutamassa päivässä. Tästä opin ainakin jälleen kerran sen, että olisi melkoisen hyvä käyttää jonkinlaisia laseja myös mummiksella työmatkapyöräillessä ei-niin-aurinkoisellakin kelillä, vaikka onneksi tällä kertaa selvittiinkin muutaman tunnin erittäin ikävällä ololla ja säikähdyksellä.

Read Full Post »

Ristiriitaisin fiiliksin uuteen viikkoon..

Koska tykkään lopettaa hyviin fiiliksiin aloitetaan ensin niistä huonoista. Eilen ajettiin Porissa myös maantiekisaa (jossa en siis ollut mukana), joka päättyi naisten sarjan osalta todella ikävästi vakavaan kolariin. Sen seurauksena yksi tyttö odottelee ilmeisesti solisluuleikkaukseen pääsyä ja hyvä ystäväni makaa sairaalassa kera ilmarinnan. Tämän kyseisen ystäväni piti vielä lähteä loppuviikosta kohti Hollantia ja ammattilaiskisoja uuden tiiminsä mukana, joten kolari ei olisi hänen osaltaan voinut osua pahempaan paikkaan. Vaikka nytkin selvittiin ilmeisesti erittäin pahalta näyttäneeltä tilanteesta kuitenkin melko vähällä, niin tällaiset uutiset pysäyttävät aina ja tekevät olon jollain tavalla tyhjäksi ja voimattomaksi. Jos ja kun eilen itseään loukanneet tai heidän läheisensä sattuvat tätä lukemaan, niin hirmuisesti tsemppiä ja voimia teille kaikille! Tässä vielä uutinen aiheesta YLE:n sivuilta.

Minun oma äitienpäiväsunnuntaina sujui mukavissa merkeissä, vaikken äitiäni nähnytkään (meillä äitienpäivälahja ojennettiin jo lauantaina, kun äiti oli katsomassa kisaani Porissa). Illalla nimittäin osallistuin ensimmäiseen triathlonkoulukertaani Nokialla ja ainakin minulla oli hurjan hauskaa koko kolmetuntisen ajan. Oli kiva tehdä asioita porukassa ja etenkin treenit päättänyt uintitekniikkaosuus tuli todella tarpeeseen ja opin taas monia uusia juttuja, mitä altaassa voi ja täytyy tehdä kehittyäkseen. En millään malttaisi odottaa kokonaista viikkoa seuraavaa kertaa odotellessa!

Koska olin käynyt eilen jo aamullakin treenailemassa, kohosivat eilisen treenitunnit lähemmäs viittä ja tänään pitääkin siis ottaa treenien puolesta hieman rauhallisemmin. Eilisaamun tapaan ajattelin hieman käydä pyörimässä Pyynikillä ja kukaties nappaan mukaani näkötornilta myös lenkkimunkin. Aamiaiseni oli kuitenkin hieman munkkia terveellisempi: mansikoita, mustikoita ja maitorahkaa, jotka minun piti oikeasti syödä jo eilisiltana, mutta triathlonkoululainen olikin niin nälkäinen, että aloin syödä vielä kymmenen aikaan illalla kanapastaa rahkan sijasta.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille ja etenkin ystävälleni sairaalaan. Kyllä sinä sieltä vielä nouset nopeammin kuin uskotkaan!

Read Full Post »