Joku ehkä ihmetteli, miksi minusta ei kuulunut eilen aamun jälkeen enää mitään (suurin osa tosin tuskin havaitsi moista epäkohtaa ollenkaan). Syy hiljaisuuteeni on löydettävissä jälleen kerran mistäpä muustakaan kuin kipeästä polvestani, joka alla olevassa kuvassa esittäytyy teille kolme päivää leikkauksen jälkeen, siis viime elokuussa. En viitsinyt tulla levittämään harmitusta laajemmalle.
Eilen nimittäin suuntasin töiden jälkeen Viton kohti Teiskoa, tai itseasiassa Sorilaa, tarkoituksenani ajaa viikkotempo. Työmatkamummispyöräillessäni en huomannut polvessa mitään isompaa kipua, mutta Sorilassa, ajettuani alkuverryttelyä muutaman kilometrin verran, tajusin, ettei kaikki ole ihan kohdillaan. Päätin kuitenkin jatkaa ajamista vielä vähän ja ajoin kisareitin kääntöpaikalle asti. Kääntöpaikka on loivan mäen päällä ja ilmeisesti se oli polvelle eilen liikaa, sillä käännyttyäni ympäri polveen iski niin hirveä vihlova kipu, etten meinannut päästä enää vajaan viiden kilometrin matkaa takaisin autolle. Arvaattekin ehkä, että pyörä pakattiin samantien takaisin autoon ja viikkotempot jäivät ajamatta. Kuvassa Tommi esittelee viikkotempoilu tyyliään Porissa viime kesänä.
Tempon ajamatta jättäminen oli viisas ratkaisu, vaikka minua harmittikin hirveästi. Olen nimittäin sellainen ihminen, joka rakastaa suunnitella kaikkea ja murtuu täysin, jos suunnitelmat eivät toteudukaan. Minua ahdistaa kaikki äkkinäiset muutokset ja vastoinkäymiset ja etenkin sellaiset joiden myötä, minulta jää jokin suunnittelemani urheilusuoritus tekemättä. Tommi-parka, minun kanssani ei ehkä ole kovin helppo elää tämän ja niiden kaikkien muiden oikkujeni vuoksi. Polveni tuntuu kuitenkin nyt paljon paremmalta, eikä näin ollen (toivottavasti) pilaa tämänpäiväistä urheilusuunnitelmaani. Suunnitelmiini ei kuulu tänään pyöräily, vaan juoksu, mutta minun oli liitettävä tähän kuva ”uuden polven” toisesta pyöräilykokeilusta marras-joulukuun vaihteesta, sillä viimeisimmät minusta otetut juoksukuvat ovat niin vanhoja, että niitä ei ole olemassa sähköisessä muodossa ja päätin, että tähän tekstiin ei niitä ainaisia nettilainattuja kuvia tule.
Tänään toivottavasti saan sitten itsestäni edes muutaman tuoreen juoksukuvan, sillä osallistun ensimmäiseen juoksutapahtumaani sitten vuoden x ja Tommi lupasi tulla mukaan kannustamaan ja ottamaan kuvia tästä historiallisesta hetkestä. Tarkemmin sanottuna, aion mennä juoksemaan Siivikkalajuoksun 7,5km puolilta päivin. Tapahtuma on varmasti sopivan pehmeä lasku julkisesti juoksemisen pariin niin matkansa kuin osallistujamääränsäkin puolesta. Hintaakin juoksemaan pääsemisellä on vaivaiset viisi euroa, joten kauaa ei tarvinnut osallistumistaan miettiä, kun huomasin Juoksija-lehden kalenterissa maininnan kyseisestä juoksutapahtumasta.
Pitäkäähän peukkuja, etten intoudu aivan liian kovaan alkuvauhtiin ja kärsi siitä sitten liikaa loppumatkasta! Viime kesän luumusatoon on hyvä lopetella aamunavaukset ja lähteä nauttimaan kesäpäivästä vuosimallia 2011.
Spinning around 