Huomenta ja terveisiä yliopistolta! Olen ehtinyt olla täällä jo kohta puolitoista tuntia, vaikka kello lähestyy vasta yhdeksää ja todellisuudessa kello soitti taas puoli kuudelta ja aloitin päiväni joogaamalla. Seisomatyö kovalla kivilattialla jumittaa etenkin alaselkää sen verran kovasti, että näemmä ainoa keino pitää itsensä kivuttomana ja suhteellisen jumittomana on uhrata lihashuollolle aikaa päivittäin lähes tunnin verran.
Tällä hetkellä ei onneksi olla ihan kuvan mukaisessa tilanteessa, vaikkakin to do -lista on suhteellisen pitkä. Kuitenkin myös done -puoli alkaa näyttää melkoisen hyvältä. Olen ehtinyt tänään jo tehdä saksan kurssin kirjoitustehtävän, jonka palautuspäivä on vasta puolentoista viikon kuluttua ja lisäksi olen ehtinyt tehdä valmiiksi muistiinpanoja kirjasta, johon liittyvä tentti on vasta melkein kuukauden päästä. Asioita on pakko suunnitella pitkälle etukäteen, että ehtii tehdä kaiken ja ennakoimalla säästää myös ison määrän stressiä ja voi nukkua yönsä rauhassa miettimättä koko ajan tekemättömiä ja odottavia koulujuttuja.
Tällä viikolla olen herännyt joka aamu 5.30. Maanantaina suuntasin kuudeksi uimaan, yhdeksäksi yliopistolle, yhdeksi töihin ja illalla pääsin takaisin kotiin kahdeksalta. Tiistaina työt alkoivat kahdeksalta, neljältä tehtiin lehtihaastattelua, jonka jälkeen kiiruhdin lenkille ja vielä seitsemäksi takaisin kaupunkiin töihin liittyvään koulutukseen. Eilen töissä oli palaveri aamukahdeksalta, sen jälkeen nelisen tuntia tehokasta opiskelua yliopistolla, kolmelta takaisin töihin ja kotona olin pakollisen kauppareissun jälkeen vähän ennen yhdeksää illalla. Tänään puolestaan tulin yliopistolle puoli kahdeksalta, kahdestatoista kahdeksaan olen töissä ja puoli yhdeksästä kymmeneen uintitreeneissä.
Onneksi pidän kaikista kolmesta päiväni syövästä asiasta niin kovasti, että minuuttiaikataulutus ja pitkät päivät eivät ahdista. Tarvitsen kaikkia kolmea osa-aluetta. Ilman opintoja tylsistyisin, kun ei olisi kovinkaan paljon syvempää pohtimista vaativia asioita tai jännittäviä kirjoja luettavana. Ilman töitä muuntuisin todennäköisesti maailman epäsosiaalisimmaksi erakoksi, kun joko kävisin lenkillä yksin tai tekisin kouluhommia yksin. Ilman urheilua en olisi enää sama ihminen. Tokikaan 30h/vko töitä, 15-20h/vko treeniä ja muuta urheiluun liittyvää, 15-20h/vko opiskelua ei jätä hirveästi tilaa suunnittelemattomalle vapaa-ajalle, rentoutumiselle kavereiden seurassa tai telkkarisarjoihin koukuttumiseen, mutta niinkuin olen ehkä miljoonasti toistanut täällä blogissakin, muuhun ei taloudellisesti ole mahdollisuutta enkä toisaalta halua karsia mitään osa-aluetta myöskään pois elämästäni tulevaisuutta miettien.
Tiivissä parisuhteessa saa elää paitsi toisen ihmisen, myös pinkin kalenterin kanssa ja erilaiset värikoodit kertovatkin näppärästi, missä milloinkin pitäisi olla, milloin pitää herätä ehtiäkseen tekemään kaiken ja mitä pitää ottaa minäkin päivänä mukaan aamulla kotoa lähtiessään. Arki ei suinkaan ole sitä perinteistä opiskelijan arkea bileineen, yliopiston ruokalassa istumisineen, nuudeleiden syömisineen ja tenttistresseineen.
Olen käynyt kolmen ja puolen opiskelijavuoteni aikana ehkä 7-8 opiskelijabileissä. Viimeiseen kahteen vuoteen olen käynyt opiskelijaruokalassa tasan vain syömässä hirveällä hädällä ja kiirellä, en suinkaan viettämässä muutamaa tuntia aikaa opiskelukavereideni kanssa. Nuudeleita en muistaakseni ole syönyt kuin pari kertaa opiskeluaikanani ja niitäkään kertoja en siksi, ettei olisi ollut rahaa muuhun ruokaan. Käyn siis töissä osittain esimerkiksi siksi, että saisin syödä kunnolla ja laadukasta ruokaa. En muista stressanneeni kunnolla yhdestäkään tentistä tai koulujutusta, sillä ainaisen kiireen myötä olen oppinut tekemään erilaisia luku- ja opiskelusuunnitelmia ja saanut tehtyä kaikki jutut melko kivuttomasti ja ajallaan.
Se, minkä olen menettänyt tai uhrannut ns. tavalliseen opiskelijaan verrattuna, on tiiviit, koko elämän läpi kestävät yliopistolla luotavat ystävyyssuhteet. En ole ehtinyt jäädä luentojen jälkeen istumaan kahviloihin, en ole käynyt bileissä, en ole voinut käydä viikonloppuisin kiertelemässä kaupungilla tai iltaisin viettämässä iltaa jonkun luona. Olen ollut aina joko treenaamassa tai töissä, kun muut ovat viettäneet aikaa yhdessä. Tämä on asia, joka minua surettaa välillä kovastikin. Mutta toisaalta, olen pikkutytöstä asti viihtynyt paremmin yksin kuin muiden kanssa, joten en edes tiedä, olisiko asia toisin, jos elämäni olisi vähemmän aikataulutettua vai viettäisinkö silloin vapaa-aikani kuitenkin yksin kotona lukien erilaisia kirjoja tai piirrellen.
Read Full Post »
Spinning around 