Olen nyt laskenut päivittäistä energiankulutustani lähes vuoden ajan. Laskeminen alkoi aluksi Kiloklubia käyttäen viime vuoden elokuun lopussa, kun olin toipunut leikkauksesta sen verran, että pääsin muuttamaan Turusta venhempieni luota ympärivuorokautisesta hoidosta takaisin kotiin Tampereelle. Painoin tuolloin 48kg ja siitä entisestä urheilijasta tai urheilijan lihaksista ei ollut enää tietoakaan etenkään jaloissa. Ennen kesäkuista loukkaantumista painoin 60kg, eli urheilija voi laihtua makaamallakin, kun kaikki lihakset katoavat.
Kuitenkin, ruokapäiväkirjan täyttäminen ja kalorien laskeminen käynnistyivät minulla hieman erilaisesta syystä kuin monella muulla. Tavoitteeni ei todellakaan ollut tiputtaa painoa vaan saada sitä takaisin, mutta järkevästi, niin että vahvistuisin ja saisin lihaksia ja voimaa takaisin. Suositeltava laihdutustahti on usein -500kcal / päivä, joten itsekseni järkeilin, että ehkä järkevä lihoamistahti olisi sitten +500kcal / päivä ja se tuntuikin hyvältä. Paino nousi tasaisesti varsinkin, kun en syksyllä voinut tehdä juuri muuta treeniä kuin käydä salilla ja söin melko proteiinipitoisesti. Kun näki konkreettisia salitreenin tuloksia innostuin jopa hetkellisesti, että minustahan tuleekin fitnesstyttö, mutta kun hiihtokelit alkoivat ja polvikin tuntui kestävän suksilla oloa melko hyvin, totesin olevani kuitenkin niin kovasti ulkoilmaihminen, että fitnesshaaveet haudattiin. Kuitenkin, paino oli kivunnut takaisin 57-58kiloon ja siellä se on pyörinyt koko kevään ja kesän ajan myöskin.
Tänään aamiaiseksi oli tarjolla kananmunavoileipä ja iso lasillinen Marli vital -mehua...
Jossain vaiheessa syksyä ja talvea siirryin käyttämään Kalorilaskuria, josta kuitenkin luovuin muutaman kuukauden jälkeen sen maksullisuuden vuoksi. Keväästä lähtien olen merkannut myös syömiseni Trainingpeaksiin, jonne mm. puran kaikki treenikäppyräni garministani ja wattimittaristani. Näin on kätevää, kun kulutus ja syömiset rekisteröityvät heti, ilman turhia lisänaputteluja samaan paikkaan ja pystyn kokoajan helposti seuraamaan, missä mennään. Omaa peruskulutustaan on toki hyvin vaikea arvioida tarkalleen ilman tieteellisiä testejä, mutta täällä on menty kaavalla, jossa lepopäivinä syön n. 2000kcal ja treenipäivinä 1800kcal + treenien kulutus eikä paino ainakaan ole noussut, päinvastoin ennemminkin. Esimerkiksi Kalorilaskuri antaa minun kokoiselleni peruskulutukseksi 1400kcal, joten sitä orjallisesti noudattamalla olisi menty aika metsään…
Joku voisi pitää minua hulluna, kun lasken jokaikinen päivä, mitä ja paljonko olen syönyt. Tällä hetkellä tosin sentään keittiövaaka ei ole ollut yhtä ahkerassa käytössä kuin syksyllä ja talvella, vaan olen armahtanut itseäni sen verran, että määrät arvioin hieman summittain. Jotenkin minulle on vain jäänyt tämä laskeminen päälle ja niin kauan kuin se pysyy näissä nykyisissä rajoissaan, eli lähinnä sen tarkkailussa, että syön riittävästi, ei tässä mielestäni ole hätää. Tiedostan kyllä, että entisenä syömishäiriön sairastaneena tässä touhussa on riskinsä, mutta ehkä pelkkä riskin tiedostaminenkin auttaa siinä, ettei laskeminen lipsahda sille huonolle puolelle. Toisaalta koen, että tämän viimeisen vuoden aikana, kun olen syömisiäni kirjannut, suhteeni ruokaan ja syömiseen on muuttunut terveemmäksi ja pidän nyt aiempaa paremmin huolta nimenomaan siitä, että syön riittävästi päivinä, joina myös kulutus on todella kovaa. Vanha sanonta tuntuu siis pitävän paikkansa ja ainakin minulle ruokapäiväkirjan pitäminen on hyvä renki, mutta isännäksi sitä ei saa missään nimessä päästää.
... sekä kourallinen luumuja. Yhteensä n. 300kcal.
Read Full Post »
Spinning around 