Loman aloittajaiset valokuvina.

Ruhtinaallinen viiden päivän lomani alkoi paitsi orastavan kurkkukivun, myös kameran takana heilumisen merkeissä. Omat pyöräilyt jäi ajamatta, kun olo on sellainen, että pienikin liikunta todennäköisesti iskisi melkoisen taudin päälle, mutta lähdin silti katsomaan ja kuvailemaan Poriin hieman tempoilua ja maisemia loman alkamisen kunniaksi. Koko kuva-albumi löytyy taas flickr-sivultani, mutta ajattelin myös vaihteeksi hieman piristää tätä blogiakin kuvilla, kun pitkästä aikaa ehdin keskittyä edes hetken kuvailuun.

Harjoittelun päättymisen kunniaksi minua lahjottiin työpaikalla mm. upealla, jättimäisellä auringonkukalla.

Kisakatsomossa (tai ainakin vesilammikossa) viihtyi myös eräs hurmaava nuorimies.

Mm. kivien ja kukkasten laittaminen uimaan oli erittäin mukavaa puuhaa, vaikka viereisellä ampumaradalla vähän "koputettiin".

En oikein osannut päättää, olisinko suunnannut villisika- vai hirviradalle.

Nojapyöräilijäkin eksyi paikalle.

Ja vähän toisenlaisilla pyörillä ajettiin kisaa.

 

Toimitsijoitakin löytyi.

Read Full Post »

Kisakauden avaus!

Ainakin yksi kuvaaja oli onnistunut tallentamaan matkantekoani reitin varrelta. Koska haluan antaa täydet krediitit kuvan ottajalle, en lähtenyt liittämään kuvaa tähän tekstiin vaan se löytyy tuolta linkin takaa kuvaajan omasta flickr-albumista. Näyttääkö teistä muistakin, että hymyilisin ajaessani? Kuva on napattu vain kilometri ennen maalia, joten todennäköisesti tuo etäisesti hymyä muistuttava ilme on enemmänkin irvistys, mutta toisaalta, hymykin on mahdollinen, sillä nautin kaikista 22 kilometristä ja 400 metristä täysin rinnoin.

Ennakkoon tein varoivaisen tavoitteen itselleni. Olisin ollut tyytyväinen 40 minuutin alitukseen, mutta yllätin ennenkaikkea itseni täydellisesti. Ajoin ajan 36.14 häviten vain reilut kaksi minuuttia kisan voittajalle ja olin neljäs, ajaen sellaisen ajon, joka olisi ollut perushyvä suoritus minulle aiempinakin vuosina kauden ensimmäisessä tempossa. Odotin kokoajan kisassa, milloin se ns. seinä tulisi vastaan, mutta sitä ei koskaan tullut ja ilmeisesti (isin ajanoton mukaan) olen ajanut kisan viimeiset 5km meistä tytöistä kaikkein nopeimmin. Harmi, ettei sillä oikein ole merkitystä, ainakaan sen jälkeen, kun on ensin hävinnyt reilusti muille ensimmäisten 17km aikana 🙂 Kisan tulokset löytyvät täältä kaikille ihmeteltäviksi.

Yhtä kaikki, sanoin kisaan lähtiessäni, että minulle tulee kisasta varmasti voitto, sillä jo pelkästään kisaan osallistuminen on minulle voitto sinänsä. Sijoitusten puolesta lähdin liikkeelle lähinnä taistelemaan viimeiseksi jäämistä vastaan. Nyt, kun ajo sujui paremmin kuin osasin edes uneksia, en oikein tiedä, miten päin sitä pitäisi olla. Tommi on ainakin saanut kuunnella kyllästymiseen asti innostunutta hämmästelyäni.

Treeniä täytyy kuitenkin jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti: varovaisesti ja hitaasti mutta varmasti määrää ja tehoja kasvattaen. Tästä sain muistutuksen taas tämän aamun lenkillä, kun kävin ajelemassa muutaman kierroksen aurinkoisella Pyynikillä ensi viikonlopun kisareittiä läpi ja polvi muistutti olemassaolostaan hyvinkin ärhäkkäällä tavalla. Toisaalta eilinen kisa antoi samalla vahvistuksen sille omalle tuntemukselle, että myös tällä vaihtoehtoisella ja aiemmista vuosista suuresti poikkealla treenillä voi saada aikaan yllättävänkin hyviä tuloksia.

Toivottavasti ensi viikonloppu ja rakastamani Rosendahl GP ei tiputa minua turhan karulla tavalla takaisin maanpinnalle.

Read Full Post »

Kuningatarmehiläinen

Melko tarkkaan vuosi sitten kävin hakemassa Helsingistä Italiasta saapuneen ja Virossa koristellun kuningattaren, josta tuli heti silmäteräni, jota pitää silitellä ja pitää kuin kukkaa kämmenellä. Kaikki italialainen (etenkin keittiö!) on yleisesti herkullista ja en ole vielä tavannut kovinkaan montaa ihmistä, joka ei olisi ihastellut tätä yksilöä. Saanen esitellä: minikokoinen (xs) hiilikuitukaunotar, Kuotan Kueen – K aika-ajopyörä, alla olevassa kuvassa tosin lenkkikiekoilla varustettuna.

Kuningatar on viettänyt aikaa polveni tuhoutumisesta, eli viime vuoden kesäkuusta, lähtien vanhempieni varastossa Turussa, mutta sunnuntaina otimme sen mukaan kotiin Tampereelle ja kunhan aamuaurinko ehtii lämmittää ilmaa vielä hieman tämänhetkisestä +3:sta, niin vien sen lenkille. Minua jännittää jo valmiiksi, että kuinka kauan polvi antaa minun tänään ajaa kivuitta ja erityisesti, että onko kuningattaren kanssa ajaminen yhä yhtä huikeaa kuin vuosi sitten, vaikka vauhtia onkin nyt vähemmän.

Osa, joka kuningattaressa useimmiten herättää hämmennystä, on sen kirkuvan punainen satula. Tämä lyhytkärkinen Adamon Road – satula on kuitenkin ensimmäinen (ja kenties ainoa) satula, joka ei aiheuta minulle minkäänlaista kipua ja tuskaa aika-ajoasennosta ajaessa edes pitkissä kisoissa, joten etenkin jokaiselle temposatulansa kanssa tuskailevalle voin suositella tätä lämpimästi ainakin kokeiltavaksi sen melko kummallisesta ulkonäöstä huolimatta.

Tässä vielä hieman lähikuvaa kuningattaren kauniista muodoista, joita ei vain voi olla silittelemättä. Saa nähdä, millaista mustasukkaisuusdraamaa täällä meillä kohta näytelläänkään, kun sain eilen kuulla, että uusi asukaamme, pikkiriikkinen punainen maantiekiiturini on saapunut Suomeen ja on toivottavasti kohta siinä kunnossa, että saan sen kotiin asti. Vielä kun saisi polvenkin kuosiin, niin pääsisi nauttimaan ajamisen riemusta aivan täysillä.

Read Full Post »