Katselin puhtaasta mielenkiinnosta, kuinka erilaista treeni on tällä hetkellä kuin vaikkapa niinkin lähimenneisyydessä kuin kesäkuussa. Otin vertailuun kaksi treeniviikkoa, joissa tunteja kertyi suunnilleen yhtä paljon ja mielestäni numerot kertovat tässä tapauksessa omaa mielenkiintoista kieltään.
Loppukiriä toukokuisessa Rosendahl GP:ssä
Treeniyhteenveto viikolta 22 (30.5. – 6.6.) näyttää seuraavalta:
– pyöräily 7h = 48%
– juoksu 4h = 26%
– uinti 3h = 20%
– kuntopiiri 1h = 6%
Yhteensä 15h
Horjuva-askelinen avovesiuimari ( Kuva: Tuuli, http://www.flickr.com/photos/aquaplus/ )
ja treeniyhteenveto tältä viikolta, eli viikolta 34 (22.8. – 28.8.) näyttää seuraavalta:
– pyöräily 2h = 13%
– juoksu 4h20min = 29%
– uinti 5h15min = 36%
– kuntopiiri 2h = 13%
– lihashuolto 1h15min = 9%
Yhteensä 14h45min
Jos olisin ottanut rinnalle vertailuun vielä treeniviikon vaikkapa kesältä 2009, joka näyttä näillä näkymin jäävän viimeiseksi todelliseksi pyöräilykesäkseni, olisi treenijakauma luokkaa ”pyöräily 20h = 100%”, joten tuosta ollaan ainakin tultu jo melko pitkälle ulos. Itseäni tämä nykytilanne miellyttää kovasti. Motivaatio ja mielenkiinto säilyy treenaamisessa ihan eri tavalla, kun lajit vaihtuvat ja kokoajan saa antaa itselleen erilaisia ärsykkeitä ja uudenlaisia haasteita.
Uinnissa nautin siitä, että on joka kerta jonkinlainen tarkasti määritetty ohjelma, jota lähteä toteuttamaan. Aika kuluu altaassa yleensä kuin siivillä ja etenkin vielä näin vähäisellä uintitaustalla on huippua huomata jatkuvasti kehittyvänsä niin tekniikan kuin vauhdinkin osalta. Juoksemisen ilo alkaa löytää monen, monen vuoden tauon jälkeen ja ensimmäistä kertaa sitten kesän 2003 voin todeta oikeasti nauttivani juoksemisesta ja oikein odotan pitkien juoksulenkkien päiviä. Pyöräily väsyttää tällä hetkellä hieman ja itse asiassa koko pyörä on tällä hetkellä telakalla (Tommi kävi vaihdekahvavarkaissa ennen SM-korttelia omansa hajottua) ja niinpä kävinkin viime viikolla hakemassa ajomotivaatiota muutamalta innostavan ohjaajan vetämältä spinningtunnilta. Salitreenini ovat olleet triathlonin aloittamisen jälkeen kuntopiirityyppisiä, melko pitkiä sarjoja melko pienillä painoilla ja useimmiten vielä kiertoharjoitteluna. Näihinkin minulla on olemassa selkeä ohjelma eli salilla ei tarvitse turhautua ja tehdä ns. mitä huvittaa ja näitäkin tärkeitä harjoituksia on sen myötä ollut aiempaa mielekkäämpää tehdä.
Hauskinta tässä harjoittelun muuttumisessa lajivalikoimaltaan monipuolisemmaksi on ollut ehkäpä ne muutokset, joita se on tuonut mukanaan jo ihan koko fyysiseen olemukseenikin. Painoni on pysynyt samana keväästä lähtien, mutta silti sellaiset vaatteet, jotka vielä keväällä olivat ihan hyvän kokoisia, ovat nyt auttamatta liian suuria. Uintiharjoittelu on muokannut vyötärön yläpuolisesta osasta täysin eri näköisen, vaikka toki yläkroppani on ennenkin ollut ”peruspyöräilijästä” eroava runsaan hiihtämisen vuoksi. Juoksu (ja uinti?) ovat saaneet aikaan sen, että jalkani näyttävät jo nyt täysin erilaisilta kuin pyöräilyaikoina. Toki olin keväällä polvijuttujen jäljiltä jaloista jo muutenkin pienempi kuin aiemmin, mutta nyt ero on vain korostunut, kun jalat ovat taas vahvemmat kuin vaikkapa keväällä, mutta vahvistuminen ei kuitenkaan näy isoina, pulleina lihaksina, vaan jalkani ovat hoikemmat ja jäntevämmät kuin pelkän pyöräilyn aikoina.
Myös tietynlainen perustoimintakyky tuntuu tällä hetkellä paremmalta kuin pyöräilyaikoina. Olen muistanut pitää hyvää huolta lihaskunnosta ja myös lihashuollosta. Teen monipuolisesti erilaisia harjoitteita pitkistä lenkeistä lyhyisiinkin vetoihin. Rasitan lähes päivittäin monipuolisesti koko kroppaa etenkin uinnin muodossa. Mitään isoja rasituskipuja ei ole ollut, kun pyörän selässä ei tule istuttua pariakymmentä tuntia viikossa puuduttavassa asennossa, mutta toisaalta esimerkiksi juoksun ollessa vain yksi osa harjoittelua, ei myöskään se ole aiheuttanut minkäänlaisia kipuja jalkoihin.
Tunnen itseni hyvinvoivaksi ja vahvaksi. Odotan innostuneena aina uuden päivän erilaisia treenejä. Sen jälkeen, kun aloitin uutena triathlonkoululaisena toukokuussa, ne kerrat jolloin treenaaminen ei ole huvittanut, ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Toki treenejä on muutama jäänyt tekemättä, mutta nekin pääasiassa terveyssyistä joko polvikivun tai vaikkapa edellisviikkoisen flunssan vuoksi. Se urheilemisen ilo, josta kesäkuussa ensimmäisen triahtlonkisani yhteydessä kirjoitin, ei ole ainakaan vielä kadonnut minnekään!
Spinning around 