Huh, eilisiltana tuli vielä pitsailun lisäksi naposteltua kunnioitettavan kokoinen pussi makuunikarkkeja. Puolustuksekseni on sanottava, että sentään kävelin hakemaan leffan ja karkkeja ja lähimmälle Makuunille on meiltä melko tasan 2km matkaa suuntaansa, joten lepopäivästä huolimatta tuli ulkoiltua edes pikkuisen. Tänään aamulla, kun heräsin, olo oli yhä sellainen, että olisin juuri syönyt eikä se siitä juuri muuttunut, vaikka juoksinkin kiertoreittejä viemään leffan takaisin, niin että aamulenkille kertyi mittaa 40 minuuttia. Aamiaiseksi nautinkin vain marjoja (mustikoita, mansikoita ja vadelmia) ison kulhollisen, joten ei auta kuin toivoa, että tämä ähky tästä vähitellen laskeutuisi.
Irtokarkki-pitsa – ähkyn lisäksi, tuntuu siltä, että olen myös informaatioähkyn uhri. Vaikka käsitteet ja asiat alkavat vähitellen tulla tutuiksi uudessa työssä, niin joka päivä tulee silti niin hurja annos kaikkea uutta eteen, että pää on edelleen hieman sekaisin kaikesta. Eilen sain onneksi viettää koko päivän omassa yksikössäni sen sijaan, että olisin ollut koko talon yhteisessä perehdytyksessä ja näin minulla oli aikaa ja mahdollisuus kerrata rauhassa läpi aiemmin käsiteltyjä asioita ja tutkiskella koneelta kaikenlaisia tärkeitä asioita ja työssäni tarvittavia ohjelmia. Pääsin myös ensimmäistä kertaa näkemään todellisuudessa pienen palan, millaista työni tulee ainakin alkuun olemaan.
Illalla sitten, jos ei sada, olisi ohjelmassa Hämeenlinnan moottoriradalla ajettava kisa. Olen joskus ollut hiihtokisoissa ko. radalla ja muistan hämärästi, että mäkeä ja mutkaa sieltä ainakin löytyi riittävästi, mutta pyörällä en koskaan vielä ole ollut paikan päällä. Toivotaan siis, että hämeenlinnalaiset etanat ovat eilen näyttäneet sarvensa ja minä pääsen kisoihin (sulattelemaan tätä ähkyä).
Mutta nyt kutsuu töiden maailma, nähdään taas!
Spinning around 