Tänne minä haluan! Turkuun, kotiin, missä olen asunut 4-vuotiaasta lähtien, äidin ja isin luo. Jotenkin ollut kummallinen syksy ja talvi, kun en ole juurikaan ehtinyt käydä kotona Turussa, vaikka ajomatkaa/junamatkaa olisi vain kaksi tuntia. Alkuviikot ja aamupäivät koulua, viikonloput ja illat töitä – yhdistelmä ei kuitenkaan ole mahdollistanut edes muutaman päivän reissuja kotiin kuin pari kertaa sitten elokuun lopun, jolloin nämä postauksen kuvatkin on napattu.
Minulla on ikävä kotiin. Olen ainut lapsi ja ollut aina hirveän läheinen vanhempieni kanssa. Silloin kun asuin omassa kodissani Turussa muutaman kilometrin päässä kotikotoa, kävin kyläilemässä kotona melkein joka päivä. Nykyisin, kun en voi hurauttaa kotitalon pihaan autolla ja soittaa ovikelloa, soitan vanhemmilleni useamman kerran viikossa, joskus jopa joka päivä. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että minulla on maailman parhaat äiti ja isi, mutta muistan kertoa sen heille valitettavan harvoin.
No, onneksi nyt laukku on jo pakattuna ja puolentoista tunnin päästä pääsen hyppäämään junaan ja matkaamaan kohti Turkua. Tommi tulee sitten huomenna perässä, joten saan kaikki minulle tärkeimmät ihmiset kasaan samaan paikkaan.
Ihanaa keskiviikkopäivää teille kaikille. Nähdään taas!
Spinning around 