Viime viikon melko hurja uintimäärä sai heti eilen jatkoa, kun eilisillan yhteistreeneissä vietin altaassa ennätysmäisen pitkän ajan: tasan kaksi tuntia. Eikä tuo aika ihan mitään pelkkää kellumista ollut, vaan uida sai niin kovasti, että välillä pohjekin ilmoitteli olemassaolostaan melkoisen krampin muodossa. Olen usein ennenkin huomannut samanlaista pikkukramppailua sekä treenin jälkeistä päänsärkyä Ylöjärven uintitreenien yhteydessä. Veikkaan ”ongelmien” johtuvan siellä olevasta hieman muita halleja lämpimämmästä vedestä yhdistettynä viikon kovimpiin treeneihin sekä olosuhteisiin nähden heikohkoon juomiseen treenien aikana. Ensi viikolla aionkin ottaa altaan reunalle mukaan myös urheilujuomaa sekä kokonaisuudessaan enemmän juomista ja katsoa, kuinka se toimisi. Jännittää vain hieman juoda urheilujuomaa uinnin aikana, kun olen tähän asti mennyt uidessa aina vedellä, enkä yhtään tiedä kuinka vaikkapa vatsa reagoi urheilujuomaan. Tässä taas näkee sen, kuinka raakile sitä lopulta onkaan urheilijana ja kuinka uutta juuri uintijutut ovat, kun vasta puolen vuoden jälkeen tajuaa ylipäätään miettiä tällaisia asioita. Aiemmin sitä on lähinnä keskittynyt muiden mukana pysymiseen yhteisissä uinneissa, mutta nyt ehtii jo mietiskellä hieman muunlaisiakin asioita.
Tänään kuitenkin vietän ansaittua lepopäivää. Ainakin kyljet ovat ansainneet leponsa. Kahdeksan päivän aikana uidut lähes 30 kilometriä ovat nimittäin alkaneet vähitellen tuntua kainaloiden alla kyljissä. Tämä puolestaan kuulemma on aika hyvä merkki. Ilmeisesti tekeminen altaassa muistuttaa siis hyvin pitkälti sitä, mitä sen pitäisikin muistuttaa, kun lihaksetkin kipeytyvät oikeasta paikasta. Ainakin omat tuntemukset tämän uintirupeaman jälkeen ovat sellaiset, että mitä enemmän uin, sitä paremmin uinti kulkee, vaikka olisikin hieman väsynyt olo ja työskennelleen tuntuiset lihakset. Uinti on kuitenkin minulle niin uusi laji, että se tuntuu välillä ikään kuin unohtuvan, jos altaasta on poissa paria päivää pidemmän ajan. Onneksi ohjelmaa silmäillessä näyttää siltä, että sitä pidempiä taukoja uinnin osalta ei ole luvassakaan 🙂
Lepopäivän jättiläisaamiainen.
Lepopäiväni alkoi juuri oikealla jättiläisaamiaisella ja kaloripommilla. Lähinnä siksi, ettei meidän jääkaapista juuri muuta kananmunien lisäksi löytynyt, mutta jaksaapahan sitten ainakin lounaaseen asti opiskella kovasti tämän voimalla. Annosta katsellessani hymyilin kyllä hieman, kun ”normaali” naisihminen söisi tällaisen annoksen ehkä lounaalla tai päivällisellä, jos silloinkaan ja minä vetelen tällaisia kevyesti aamiaiseksi. Mutta toisaalta, kulutuskin on hieman erilaista kuin sillä ”normaalilla” naisihmisellä. Ja niin kauan kuin kaapista löytyvät vaatteet tuntuvat jatkuvasti vain suurenevan hyllyillä lepäillessään, on ehkä syytäkin syödä näitä annoskokoja. Mahduin nimittäin pari viikkoa sitten kaupan sovituskopissa kokoa 34 oleviin housuihin ja meinasin ostaa ne pelkästään siitä ilosta, vaikkeivät ne olleetkaan muuten kivat. Uutenavuotena Turussa innostuin myös kokeilemaan vanhoja vaatteitani ja ensimmäistä kertaa sitten 55-kiloisten yläasteaikojen mahduin esimerkiksi rippijuhlissani pitämääni mekkoon, jonka vetoketju ei ole mennyt vuosiin kiinni. Ihan mukavaa, että sitä pienenee yrittämättäänkin, mutta onneksi pieneneminen ei ole tarkoittanut kovinkaan suurta painon tippumista vaan lähinnä ilmeisesti vartalon mallin muuttumista. Kehonkoostumusmittauksessa olisikin mielenkiintoista käydä pitkästä aikaa.
Tänään on kuitenkin aamiaisen jälkeen luvassa monen monta tuntia yliopistolla vietettyä aikaa ja päivän päätteeksi vielä lyhyt päivä töitäkin. Olen löytänyt kandityöni tueksi muutaman aivan loistavan artikkelin, joiden pohjalta sitä on helppo lähteä työstämään ja odotankin jo innolla, että voisin aloittaa itse kirjoitustyön vähitellen. Yhden kandin på svenska kokoon raapustaneena tiedän, että prosessi on toki vaativa, muttei kuitenkaan mahdottoman työläs, varsinkaan toivottavasti nyt, kun asioista saa kirjoittaa omalla äidinkielellään eikä pahimmillaan tarvitse kääntää kaikkea ensin päässään englannista suomeksi ja sitten suomesta ruotsiksi. Lisäksi työn tekemistä helpottaa myös se, että neuvoa ja apua on helpompi lähteä pyytämään, kun kaikki yleinen kommunikointi on niin paljon yksinkertaisempaa ja vähemmän jännittävää suomea puhuttaessa ja meidän kandiryhmämmekin todella pieni, vain muutaman opiskelijan suuruinen.
Kiitos muuten muutamaan viimeisimpään kirjoitukseeni ilmestyneistä kommenteista. On hauskaa, jos voi herätää teissä lukijoissa edes jonkinlaisia reaktioita pelkän yksinpuhelun sijaan. Ilmeisesti muurahaispesän sorkkiminen välillä auttaa.
Spinning around 