Triathlonhankintoja

Taisin aamuisessa postauksessani jo mainostaa, että kävin eilen hakemassa hieman lisäpäivityksiä triathlonkamppeisiini uhkaavasti lähestyviä (enää viikko ja kaksi päivää, IIK!) Kuopion SM-kisoja ajatellen. Matkaani tarttui kaksi melkoisen tärkeää asiaa: peesivapaassa kisassa sallitut lisätangot sekä avovesiuintiin tarkoitetut uimalasit. Tarkemmin esiteltynä hankitani olivat seuraavat:

Vision mini clip on – lisätanko

Kuopion kisa on ”päälähdön” SM-luokkien osalta peesivapaa ja näin ollen aika-ajopyörällä ei ole kisaan mitään asiaa. Ajovälineenä toimiikin siis maantiepyörä, johon saa virittää lisätangot, jotka ovat niin lyhyet, etteivät yritä jarrukahvojen linjaa ja toisaalta ovat myös yhdistetty lenkiksi toisiinsa. Nämä Visionin tangot löysin (onneksi, ilmeisesti viimeinen kappale!) melkein kotinurkilta, kun taas kerran oli hankinta jäänyt ”hieman” viime tippaan. Näiden pitäisi nyt olla ”ITU approved” ja googlen laulettua näin tällaisia useissa pyörissä oikein isojen poikien ja tyttöjenkin kisoissa. Pyörästä ehkä ilmestyy vielä kuva näillä varustettuna ennen Kuopiota, kunhan löydän jostain energiaa ja aikaa valokuvien napsimiseen.

Kuva täältä.

Blue Seventy Vision Large – uimalasit, blue mirror – linssillä

Olen aiemmin käyttänyt avovedessäkin uidessani vanhoja ja ikäviä Niken uimalasejani, joilla ei tahdo edes hallissa nähdä mitään. Sitten sain vinkin, että samalla kun hakemassa lisätankoni, kannattaa sovittaa näitä lasejakin päähän. Sovitin, ihastuin (lähinnä istuvuuteen, eivät nämä erikoiseen kauniit ole) ja siis myös ostin nämä. Tänään kokeilin niitä ensi kertaa tositoimissa eikä kyllä tarvinnut harmitella ostosta! Kertaakaan koko illan treenien aikana ei tarvinnut pyyhkiä laseja pois huurusta, yhtää vettä ei mennyt sisään tiivisteistä, edellä menijän varpaat löytyivät helposti näkökenttään, laskeva aurinko ei häikäissyt ja mikä parasta, kasvoille ei piirtynyt ikäviä uimalasien kuvia. Ensimmäisen kokemuksen perusteella voisin siis todeta, että lasit tuntuvat lähes täydellisiltä – ainakin verrattuna niihin vanhoihin.

Tiedän, että tätä blogiani lukee useampia ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti kiinnostuneita triathlonin aloittamisesta ja koska olen itsekin varsinainen keltanokka vielä, ajattelin, että voisin eilisten hankintojeni lisäksi listata vielä muutamia muitakin isoimpia hankitoja, joita olen lajia varten tehnyt tämän ensimmäisen harrastuskesäni aikana. Hommaa on toki helpottanut se, että pyöräjutut triathlonkenkiä lukuunottamatta löytyivät kotoa jo valmiiksi, niin niihin ei ole tarvinnut iskeä rahaa yhtään – aloittelevalle triathlonharrastajalle näistä nimittäin tulee useimmiten se kovin menoerä, jos ei halua antaa välineiden puolesta muille tasoitusta ihan hirveästi. Tosin esimerkiksi Nokialla harjoituskisoissa on näkynyt kaikenlaisia menopelejä tuhansien eurojen aika-ajopyöristä parin sadan markettifillariin eli alkuun pääsee melkein millaisella tahansa vekottimella.

Aiemmin kauden aikana hankittuja varusteita:

Speedo STR Comp Wetsuit 2010

Kuva täältä.

Orca 226 Ladies Race Suit SS10 (musta)

Kuva täältä

Shimano SH-TR02 -pyöräilykengät

Kuva täältä.

Näiden yllä esiteltyjen isompien ostoksien lisäksi olen hankkinut kaikkea pientä tarviketta, kuten pikanauhat juoksukenkiin ja elämäni ensimmäisen ostoksen kaupan vauvahyllyiltä, talkkia siis. Alkuun varmasti olisin päässyt paljon vähemmälläkin, mutta kuten on tullut aiemminkin todettua, nälkä on kasvanut niin kovaksi syödessä, että olen myös halunnut saada varusteet edes suurinpiirtein kohdilleen. Se on todettu niin monta kertaa ennenkin, että urheilu on paljon mukavampaa, kun myös varusteet ovat kunnossa. Onneksi näitä hankintoja tehdessä olen saanut hyviä neuvoja ja apua, niin en usko tehneeni vikaostoksia yhtäkään kappaletta. Enkä kyllä suosittele kenellekään triathlonkisoihin tai tarvikeostoksille suuntaamista ilman asiantuntevan henkilön neuvoja varsinkin, jos tavoitteena kisatapahtumassa on muukin kuin maaliin pääsy.

Itselleni oli ainakin lottovoitto, kun uskaltauduin keväällä laittamaan yhden pienen sähköpostin liikenteeseen. Sähköposti johti siihen, että pääsin mukaan kesken kauden Aquaplussan Spa triathlonkouluun. Triathlonkoulussa käytiin läpi perusasioita ja tekniikoita ja tehtiin yhdessä laadukkaita treenejä huippukivassa porukassa. Sain vastauksen kaikkiin hölmöihinkin kysymyksiini koulun edetessä ja etenkin uinnin ja uintitekniikan osalta kehittymiseni oli hurjaa sen parin kuukauden aikana, mitkä ehdin kurssilla olla mukana. Minusta kaikkein kannattavin triathlonhankintani onkin ollut kyseiseen triathlonkouluun osallistuminen. Ilman sitä minulle ei olisi hyötyä mistään yllä esittelemistäni ostoksista eikä minulla varmastikaan olisi yhtä hienoja muistoja ja uusia tuttavuuksia tältä kesältä. Suosittelenkin jokaiselle ensimmäiseksi triathlonhankinnaksi jonkinlaista (=asiantuntevaa!) opastusta lajin pariin ja vasta sitten hienojen välineiden hankintaa, jos laji alkaa tuntua omalta, niin kuin minulle kävi.

Read Full Post »

Lisää triathlonia!

Tänään astuin jo kolmannen kerran viikon sisällä märkäpukupäällä järven rantaan odottamaan lähtökomentoa, tällä kertaa TT226:n harjoituskisoissa. Kädet eivät tärisseet puoliksikaan niin paljon kuin viime tiistaina ja hymyäkään ei tarvinnut pakottaa huulille ennen starttia. Uskaltauduin eturiviin rantaviivalle, tosin valikoin vielä turvallisen oloisen paikan vasemmasta reunasta (poiju kierrettiin myötäpäivään), mutta tällä kertaa en enää hätääntynyt ihan niin kovasti vieressä ja päällä viuhuneista ruumiinosista. Joku miesraukka taisi saada potkun jaloistani melko herkkään paikkaan, mutta mitäs ui niskaan ja jonkun sinilakkisen miehen jalkapohjia kutittelin käytännössä 2/3 uintimatkasta. Mihinkäs sitä nyt olisi hyvästä peesistä viitsinyt lähteä rimpuilemaan.

Kun nousin rannalle, joku huusi uintiajakseni 5 minuuttia. En ollut uskoa korviani ja häkellyinkin ilmeisesti niin paljon, etten meinannut millään päästä ulos märkäpukuni hihoista. Uinti-pyörä vaihtoni kesti kisaa sivusta seuranneen Lotan mukaan niin pitkään, että yleisössä oli jo pohdittu, pitäisikö jonkun tulla laittamaan minulle kengät jalkaan. Se vika tuossa ilmeisen hyvin sujuneessa uinnissa nimittäin oli, että tavarat eivät oikein tahtoneet pysyä tärisevissä käsissäni vaihtopaikalla. Onneksi vierailin ennen kisaa Suomen Urheilupyörässä ja vaikka olin paikalla n. 7minuuttia ennen sulkemisaikaa löysin erittäin hyvän palvelun (soitin liikkeeseen kotoa, kysyin kengistä ja siellä ne odottivat minua pinon päällimmäisiksi aseteltuina) ansiosta etsimäni: uudet, hienot triathlonpyöräilykengät, joiden ansiosta toivottavasti saan viilattua vaihdoista paaaaaaljon sekunteja pois! On erittäin harvinaista, että löydän minkäänlaisia pyöräkenkiä Suomesta pienen jalankokoni takia, mutta kerrankin hyllyssä oli valmiina juuri minulle täydellisesti sopiva yksi pari hopeisia shimanoita.

Juoksuosuus oli melkoisen raskas. Harjoituskisojen juoksuosuus suoritetaan Sarpatin latupohjilla, jotka olivat tänään viikonlopun sateiden jäljiltä vielä melkoisen pehmeät ja mäkiset. Mäet tosin tuskin ovat kasvaneet sateesta yhtään korkeammiksi kuin ennenkään, vaikka siltä välillä tuntuikin. Vaihtorävellyksestä ja mäkituskasta huolimatta olin kuulemma (tulokset eivät ole vielä päivittyneet nettiin ihmeteltäviksi ja itse olen täysin pihalla kisan kulusta, pistelin vain menemään omaa suoritustani) toiseksi nopein naispuolinen triathleetti maaliviivalla, edelläni vain ylivoimainen Venla, joten ilmeisesti en ollut täysin umpisurkea tänäänkään. Hauskaa oli ainakin jälleen ja minusta on aina niin hauskaa, kun ihmiset huutelevat ja kannustavat toisiaan kisankin aikana ja tunnelma on niin kovin leppoisa.

Omaa suoritusta on myös hauska verrata triathlonkoulukavereideni suorituksiin, sillä ryhmässä on useampikin miespuolinen triathleetti, joiden kanssa ”taistelemme” tasaisesti paremmuudesta. Minun vahvuuteni näihin treenikaverihini verrattuna on uinti, josta olen jokaisessa kolmessa kisassa noussut ylös meistä ensimmäisenä. Tänään sain uinnissa niin paljon etumatkaa, että vain yksi pojista ehti edelleni juoksussa, jossa olen yleensä (ja todennäköisesti tänäänkin) ottanut sitten vastavuoroisesti reippaasti takkiin. On jotenkin aina hirveän lohduttavaa nähdä tuttuja kasvoja kisan aikana ja muutama nopeasti vaihdettu sanakin antaa kummasti aina lisää voimia omaan suoritukseen. Puhumattakaan siitä, että maalissa on kiva vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia suorituksen varrelta, kun kaikki olemme kuitenkin melko uusia lajin parissa.

Kuitenkin, tekemistä riittää vielä kovasti, ennen kuin minusta on tehty ihan kunnollinen, oikea triathlonisti. Siitä johtuen huomenna onkin Kalevassa eräs tapaaminen ja uintitreeni ja kunhan SM-tempo ja -maantie on viikonloppuna ajettu alta pois, alkaa kuukauden kova projekti kohti Kuopiota ja elämäni ensimmäisiä triathlonin SM-kilpailuja. En olisi keväällä uskonut, että edes harkitsisin osallistuvani oikeisiin triathlonkisoihin, saati sitten SM-sellaisiin, mutta niin se vain nälkä kasvaa syödessä ja rima nousee korkeammalle. ”Jos nyt vaikka muutamassa kuntotapahtumassa kävisin” – ajattelu on muuttunut ”Menen katsomaan isojen tyttöjen sekaan, mihin vauhti riittää raakileena” – ajatteluun. En lähde tavoittelemaan kuuta taivalta, sillä varsinkin juoksuvauhdissa annan hurjasti tasoitusta parhaille tytöille, mutta päätin, että haluan jo heti nyt nähdä, missä mennään perusmatkalla Suomen kärkityttöihin verrattuna, vaikka onneksi siitä kärkivauhdista on jo saanut esimakua Venlan menoa (kaukaa) katsellessa.

Kun tietää tarkemmin omat heikkoutensa, on niihin helpompi asennoitua syksyn ja talven treeneissä. Kun tietää, missä kohtaa on tipahtanut kärjen kyydistä, voi joka kerta treenilaiskotuksen iskiessä muistuttaa itseään, miksi laiskotus on saatava väistymään. Toisaalta, perusmatkaa pidemmälle matkalle en edes halua lähteä, sillä en halua joutua tekemään suoritusta, jota en saa vietyä järkevästi ja hyvää vauhtia läpi. Todennäköisesti puolimatka ja etenkin sitä pidemmät matkat saavatkin odottaa ensisuoritustani vielä useamman vuoden ajan ellen nyt aivan hirmuiseksi rupea.

Mutta nyt hyvää yötä kaikki, työpäivä odottaa taas edessä huomenna.

Read Full Post »