Lunch hour

Päivän toinenkin treeni on tehty. Kävin vain kevyesti pyörittelemässä vajaat parikymmentä kilometriä haistellen, miltä polvessa tuntuu eilisen jäljiltä. Lopputulemana sain todeta, että polvessa ei tunnu mitään, mikä on tässä tapauksessa siis hyvä asia ja tämän valossa rohkenen todennäköisesti huomenna ajamaan kauden ensimmäisen kilpailuni, jos nyt viikkotempoa kilpailuksi voi kutsua. No ainakin siellä on joku ottamassa aikaa ja (toivottavasti) muita ajajia, joiden aikoihin omaansa voi hieman vertailla. Aikavertailua tärkeämpää on kuitenkin nähdä, että pystynkö ajamaan x minuuttia (arviolta jotakin 15 ja 20 väliltä) tasaisen kovaa myös tasaisella ja tietysti ajon jälkeen tunnustella kuinka polvi tykkää moisesta rypistyksestä. Oma tuntemukseni on kuitenkin viimeisen viikon valossa, että toipumisessa on otettu iso harppaus eteenpäin. Kohonneet lämpötilatkin ovat tosin todennäköisesti auttaneet asiaa, joten jännityksellä odotan, miten käy kun kelit taas ensi viikolla kylmenevät reilusti.

Äskettäin kävimme Tommin kanssa hieman hypistelemässä pyöräilijän leluja. Vierailimme nimittäin Signaturessa, joka on yhteisen kaverimme omistama pieni pyöräliike täällä Tampereella. Iskin silmäni Cycleopsin ergoon, joka mielestäni olisi oiva lisä olohuoneemme sisustukseen, mutta sen sijaan jouduin tyytymään hieman pienempiin ostoksiin: venttiilin jatkeeseen, tuubiliimaan ja uusin Castellin irtohihoihin. Tommi on nimittäin varastanut vanhat, Belgiasta minulle tuliaisiksi tuomansa hihat omaan käyttöönsä). Huippua, että muutaman kilometrin päässä on pyöräliike, jossa on yleensä hyllyssä kaikkea mitä tarvitsee (ja myös kaikkea mitä ei tarvitse, mutta mikä olisi niiiiiin kivaa). Signaturen rinnalla suosittelen kaikille pyörän tai pyörätarvikkeiden ostajille järvenpääläistä Chebiciä, josta minullekin tulee uusi mittojen mukaan tehty maantiepyöräni, mikäli haluaa erinomaista laatua ja erinomaista palvelua osakseen! Minä en ainakaan asioi muualla pyöräasioissa.

Pyörähilppeiden hiplailun jälkeen heitin Tommin töihin, enkä voinut vastustaa kiusausta poiketa Turtolan Citymarketiin ja kas kummaa, herkkutiskille tietysti. Kuten kuvista näkyy, ostin itselleni melko unelmalounaan: lohisalaattia, munariisipasteijan ja marjarahkaa. Kun postilaatikosta oli vielä tipahtanut tilaajalahjaksi saamani Trendi – ja Gloria -lehdet, oli lounastuntini melko nautinnollinen. Ehkäpä nyt jaksaisi paahtaa kevään viimeiset kouluhommat kasaan?

Read Full Post »

Kuningatarmehiläinen

Melko tarkkaan vuosi sitten kävin hakemassa Helsingistä Italiasta saapuneen ja Virossa koristellun kuningattaren, josta tuli heti silmäteräni, jota pitää silitellä ja pitää kuin kukkaa kämmenellä. Kaikki italialainen (etenkin keittiö!) on yleisesti herkullista ja en ole vielä tavannut kovinkaan montaa ihmistä, joka ei olisi ihastellut tätä yksilöä. Saanen esitellä: minikokoinen (xs) hiilikuitukaunotar, Kuotan Kueen – K aika-ajopyörä, alla olevassa kuvassa tosin lenkkikiekoilla varustettuna.

Kuningatar on viettänyt aikaa polveni tuhoutumisesta, eli viime vuoden kesäkuusta, lähtien vanhempieni varastossa Turussa, mutta sunnuntaina otimme sen mukaan kotiin Tampereelle ja kunhan aamuaurinko ehtii lämmittää ilmaa vielä hieman tämänhetkisestä +3:sta, niin vien sen lenkille. Minua jännittää jo valmiiksi, että kuinka kauan polvi antaa minun tänään ajaa kivuitta ja erityisesti, että onko kuningattaren kanssa ajaminen yhä yhtä huikeaa kuin vuosi sitten, vaikka vauhtia onkin nyt vähemmän.

Osa, joka kuningattaressa useimmiten herättää hämmennystä, on sen kirkuvan punainen satula. Tämä lyhytkärkinen Adamon Road – satula on kuitenkin ensimmäinen (ja kenties ainoa) satula, joka ei aiheuta minulle minkäänlaista kipua ja tuskaa aika-ajoasennosta ajaessa edes pitkissä kisoissa, joten etenkin jokaiselle temposatulansa kanssa tuskailevalle voin suositella tätä lämpimästi ainakin kokeiltavaksi sen melko kummallisesta ulkonäöstä huolimatta.

Tässä vielä hieman lähikuvaa kuningattaren kauniista muodoista, joita ei vain voi olla silittelemättä. Saa nähdä, millaista mustasukkaisuusdraamaa täällä meillä kohta näytelläänkään, kun sain eilen kuulla, että uusi asukaamme, pikkiriikkinen punainen maantiekiiturini on saapunut Suomeen ja on toivottavasti kohta siinä kunnossa, että saan sen kotiin asti. Vielä kun saisi polvenkin kuosiin, niin pääsisi nauttimaan ajamisen riemusta aivan täysillä.

Read Full Post »